LAPIN KIRJALLISUUSSEURA
-sakkeli eli linkki kirjoittajien, lukijoitten ja kirjallisuutta harrastavien välillä
Joskus 35 vuotta sitten kemiläiset harrastajakirjoittajat saivat Rovaniemellä pidetyiltä kirjoittajakursseilta kipinän
perustaa kirjoittajaryhmä Kemiin. Syntyi kirjoittajaryhmä Rinki. Yksitoista vuotta sitten Ringin seminaarissa sai
silloinen läänintaiteilija Olavi Jama ajatuksen Lappiin perustettavasta kirjallisuusseurasta ja kutsui kirjoittamisen
parissa toimivia ihmisiä keskustelemaan aiheesta. Päätettiin perustaa Lapin Kirjallisuusseura paikkaamaan
Pohjoisten kirjailijoitten jälkeensä jättämää aukkoa.
Lapin Kirjallisuusseuran perustava kokous pidettiin 20.4.1996 Lapin Lääninhallituksen tiloissa maaherra
Hannele Pokan suojeluksessa. 50 eri puolilta Lapin lääniä saapunutta asiasta kiinostunuta henkilöä valitsi seuran
puheenjohtajaksi toimittaja Alli Listeen. Valinta osoittautui täysosumaksi. Alli on siitä saakka luotsannut seuraa,
joko puheenjohtajana tai lyhyen ajan toiminnanjohtajana, taitavasti ja tarmokkaasti. Pääasiallisesti hänen
ideoimiaan ovat lukuisat seuran toiminnot: kirjoittajakurssit, kevätseminaarit, tekijöitten päivät, arviointipalvelu
sekä liki kymmenen vuoden ajan pyörinyt Lukuletka-kirjailijakiertue Lapin läänin eri kuntien kouluilla ja
kirjastoissa. Seuran jäsenten tärkeä yhdysside on oma lehti – Lapillinen, nimi Alli Listeen keksimä. Lapilli on
tulivuoren purkauksessa syntyvä hiukkanen ja kuvaa hyvin luovien ihmisten aivoista ja kynästä singahtelevia sanoja.
Heti alkuun haluttiin saada seuralle oma logo, joka esiintyy kaikissa seuran julkaisuissa ja esitteissä. Logon
suunnitteli graafinen suunnittelija Marja Vierimaa. Lapillinen ilmestyy kaksi kertaa vuodessa – keväällä ja
syksyllä;siihen voivat tekstejään lähettää seuran jäsenten lisäksi muutkin kirjoittajat. Lehden toimituksesta
vastaavat puheenjohtaja ja sihteeri ja kirjoituksia voi lähettää Alli Listeelle os. Lehtikarintie 9 – 11 B 20, 96300
Rovaniemi. Lehti on seuran jäsenille ilmainen ja se jaetaan kaikkiin Lapin läänin kirjastoihin sekä Suomalaisen
Kirjallisuusseuran kirjastoon, jonne sitä varta vasten pyydettiin. Lehteä voi myös ostaa kahden euron hinnalla.
Mikään yhdistys tai seura ei sentään pysty toimimaan pelkän puheenjohtajan varassa, eivätkä kenenkään
voimavarat riitäisi yksinään. Yhdistyslakikin vaatii hallituksen päätämään sääntöjen sille määräämistä asioista ja
järjestämään seuran vuosikokousten hyväksymiä toimntoja. Lapin Kirjallisuusseuran hallitusen jäsenet ovat
vaihtuneet vuosien varrella. Ensimmäiseen hallitukseen valittiin puheenjohtaja Alli Listeen kanssa Paula Alajärvi
Sodankylästä; hänet valittiin myös seuran sihteeriksi, jota tehtävää hän hallituksen jäsenenä hoitaa edelleenkin.
Muista ensimmäisen hallituksen varsinaisista jäsenistä on mukana äidinkielen lehtori Leena Rauhala Kemistä.
Varajäseninä aloittaneet Sinikka Lappeteläinen Torniosta ja Toini Marjamaa Keminmaasta ovat nykyisen hallituksen
varsinaisia jäseniä, Toini Marjamaa myös alusta alkaen rahastonhoitaja sekä arviointipalvelun aloittamisesta asti
palvelun yhteyshenkilö.
Seuran jäseniksi haluavilta kysyttiin alussa ja kysytään vieläkin, mitä seuran toimintaan liittyviä toivomuksia
heillä on. Arviointipalvelua toivotaan ja käytetään jatkuvasti. Ympäri Suomea kirjoittavien ihmisten suosion ovat
saaneet kesäkuun yöttömän yön aikaan ennen juhannusta Sodankylässä järjestetyt kirjoittajakurssit. Jonkinlainen
taikuri puheenjohtajamme ilmeisesti on. Hän on onnistunut saaman kurssien ohjaajiksi valtakunnallisesti ja
Suomen rajojen ulkopuolellakin tunnettuja kirjailijoita ja elokuvaohjaajia: Keijo Siekkisen, Mirjam Kälkäjän,
Seppo Saraspään, Hannu Nikanderin, Juhani Syrjän, Juha Hurmeen, Kristian Smedsin,….luetteloa voisi jatka vielä
pitkään.
Syksyisin järjestettyjen Tekijöitten päivien kirjailijapaneelissa esitellään kuluneen vuoden aikana kaupallisen
kustantajan kautta ilmestyneet lappilaisten kirjailijoitten kirjat ja niiden kirjoittajat. Kevätseminaarissa ovat
vierailleet mm. Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtajat Jarkko Laine ja Kari Levola sekä lukuisat kirjailijat eri
puolelta Suomea.
Seuran liki 300 jäsenen joukkoon kuuluvat lähes kaikki niin kaupallisen kustantajan kautta kuin
omakustanteina julkaisseet lappilaiset kirjailijat. Lapissa on suuri joukko taitavia kirjoittajia, jotka ovat löytäneet
”kodin” Lapin KirjallisuusseurastaI.Ilman lukijoita ei olisi kirjailijoitakaan ja meitä lukuihmisiä on seuran
jäsenistössä paljon. Ehkä suurella osalla meistä lepattaa pienen pieni toive – jospa minäkin, joskus!
Seura ei ole unohtanut oman kirjan julkaisemisesta haaveilevia, sillä heitä varten on laaditu Pieni kustannusopas,
josta voi hakea ohjeita ja tietoja kustantajista, kirjapainoista ja muista kirjan julkaisuun liittyvistä asioista.
Viime syksynä järjestettiin ensimmäiset omakustantajien päivät Torniossa. Muutaman kerran vuodessa
lähetetyistä jäsenkirjeistä saa seuran toimintaan liittyvien asioiden lisäksi tietoja erilaisista kirjoituskilpailuista
ja -kursseista. Useat Lapin Kirjallisuusseuran jäsenet ovat menestyneet erilaisissa kirjoituskilpailuissa, muutamat
jopa voittaneetkin. Moni kirjoittajakursseilta oppia ja kannustusta hakenut kirjoittaja on päässyt kustannuskynnyksen
yli ja moni on rohkaistunut julkaisemaan tekstejään omakustanteena.
Lapin Kirjallisuusseura ei ole pelkästään oman läänin puitteissa toimiva sisäänlämpiävä seura. Jo usean
vuoden ajan seura on ollut yhteistyössä Barentsin alueen kirjoittajien ja kirjailijoitten kanssa. Pari vuotta sitten
Lapin Kirjallisuusseura liittyi Suomen Kirjailijayhdistysten neuvottelukunta Suunta ry:hyn, joka on Suomen
Kirjailijaliiton jäsenyhdistysten liitto.
Vaikka seuran hallitus suunnittelee ja päättää erilisista toiminnoista, suurimman vastuun niitten toteuttamisesta
kantaa puheenjohtaja. Lapin Kirjallisuusseuralla on ollut onni saada puheenjohtajaksi todellinen ”Lapin velho”,
joka on suunnittelun ja ideoinnin lisäksi pystynyt toteuttamaan hankkeet. Se on vaatinut aikamoista taikasauvan
pyörittelyä avustusten, jäsenmaksujen ja sponsoreitten tuella toimivassa yhdistyksessä.
Joku voi väittää, että ”kaikki muu kuin purjehdus on turhaa”, minä väitän, että kirjallisuus ei ainakaan ole turhaa
– se mahtaa olla yhtä vanha asia kuin purjehduskin. Vanhoista papyruskääröistä ja erilaisista piirtokirjoituksista
päätellen kirjallinen viestintä on ollut käytössä tuhansia vuosia. Jotkut väittävät myös etta TV ja Internet korvaavat
lehdet ja kirjat. Olen jyrkästi eri mieltä. Haluan maata sohvalla tyynypinoon nojaten kirjan tai lehden kanssa. Tele-
visiota, puhumattakaan tietokoneesta kaikkine johtoineen, on hankala laittaa vatsan päälle lukemista varten, painavatkin
aivan liikaa.
Pitäisikö huudahtaa eläköön kirjat, kirjailijat ja Lapin Kirjallisuusseura!
Toini Marjamaa