Kvarttaalikaudesta hengen aikakauteen

Elämme kvarttaalin ajassa. Kaikki tapahtuu sykleissä. Mahdollisimman lyhyesti ja mahdollisimman nopeasti. Pitkäjänteisyys ei kuulu aikamme ihmisen ajatteluun eikä toimintaan. Kaiken pitää kannattaa taloudellisesti. Se ei ole tärkeää, miltä ihmisestä tuntuu tai kuinka hän voi ja jaksaa, vaan se, kuinka kannattavaa taloudellisesti kaikki on. Olemme näppärästi omineet oman elämämme ohjenuoraksi kvarttaalitalouden aatteet ja ismit ajattelematta sen paremmin, mitä ne todellisuudessa tarkoittavat. Yritysmaailmasta tuotu arvomaailma on tuhonnut teattereista yhteisöllisyyden ja nostanut pelkän taloudellisen tuloksen kaiken mittariksi. Tämä ajattelu on luonut myös hajota ja hallitse -kulttuurin. Talousajattelun onnistumiset näkyvätkin teattereiden ohjelmisto – ja henkilöstöpolitiikassa. Kritiikin Uutisissa, tuossa kaikkien taide- ja kulttuuriarvostelijoiden ”totuudentorvessa” väitin, että kymmenen vuoden kuluessa pohjoisen alueen ammattiteattereiden määrä supistuu neljästä kahteen. Olin väärässä. Viisi vuotta on maksimi.

Jäljelle jäävät Rovaniemen ja Oulun teatterit. Kemin ja Kajaanin teattereiden lähtölaskenta on meneillään. Niistä Kemin kaupunginteatteri poistunee ensiksi. Oulun läänin alueteatteria, joka toimii Kajaanista, on kaavailtu lopetettavaksi. Vielä kuitenkin teatteria ja taidetta puolustavat voimat ovat olleet niskan päällä. Kemin tilanteen on joko tietoisesti tai välinpitämättömyyttä annettu mennä pisteeseen, josta kulttuurinen yhteisömurha ei ole enää kaukana. Olisiko takaraja mestaukselle kolmen vuoden päässä.

Olen kallistunut Meri-Lapin alueen kuntaliitokselle, koska siinä olisi teatterin mahdollisuus säilyä jatkossakin alueen merkittävimpänä kulttuurin ja esittävän taiteen voimana. Tietenkin sillä ehdolla, että Tornio jätetään kuntaliitoksen ulkopuolelle. Rakentakoon ihan rauhassa rajansa täyteen ostoshelvettejä ja pilatkoon senkin vähän kaupunkiympäristöstä, mitä ei ole ehtinyt vielä pilata.

Rovaniemen teatteriin etsitään kohta taas uutta johtajaa. Pidän sitä vahinkona, sillä itse ainakin olen pitänyt nykyisen johtajakaksikon linjasta. Sille olisi pitänyt antaa aikaa ja suoda mahdollisuus muutoksille, joita useimmat teatterit, samoin kuin katsojatkin, tarvitsevat. Pohjoisen teattereita käsitelleessä jutussani kysyin mm. Atro Kahiluodolta teatterin tulevaisuudesta ja siitä, miten hän sen näkee. ”Haluamme lähteä siitä, että ei ole mitään valmista formaattia sille, mitä teatteri on tai mitä sillä tehdään.” Kysymyksessähän on teatteriajattelun uudistaminen. Seikat, jotka mielestäni puoltaisivat edelleen Rämän ja Kahiluodon jäämistä Rovaniemelle, ovat heidän ymmärtämyksensä paikallisen ohjelmiston ja uudistumisen suhteen. Sääli ja vahinko, että Rovaniemellä sitä ei ymmärretä. Yksi Euroopan unionin perustajista Jean Monnet on todennut, että ”jos unionin voisi rakentaa uudelleen, niin hän aloittaisi kulttuurista.” Miksi tuota ajatusta ei voisi lähteä kehittämään ja tuomaan tämän päivän keskusteluun ja päätöksentekoon, kun nyt kerran puhutaan valtion ja kuntatalouden kriisistä. Jospa lähdettäisiinkin kehittämisessä suuntaan, joka perustuisi osaamiseen ja elämäntapaan. Samalla lopetettaisiin eläminen kvarttaaliaikakaudessa ja siirryttäisiin hengen aikakauteen. Pienenä kuriositeettina tähän loppuun asia, joka minua ärsyttää suunnattomasti: sana kulttuuriyrittäjyys. Lopetetaan sen sanan käyttäminen, sillä se on valheellinen ja kaventaa käsitettä. Se luo illuusion siitä, että muu yritystalous ei olisikaan kulttuuria. Aivan kuin mikään täällä voisi olla irrallinen kulttuurista. Olkoon sitten vaikka roskakulttuuria.

Martti Kadenius

Oululainen teatteriohjaaja

Rovaniemen.teatterin johtajaksi on valittu Kemin kaupunginteatterin nykyinen johtaja Juha Vuorinen. Hän aloittaa Rovaniemen teatterissa syyskaudella.