Posts by: admin

Kulttuurien kohtaaminen

Inarilainen Kustannus-Puntsi julkaisi vuonna 2003 suomennoksen sveitsiläisen kirjailijan Robert Crottet’n teoksesta Mauno-poro ja taivaanpalot. Teos oli julkaistu ranskaksi jo 60 vuotta aiemmin. Kirjallisesti sivistyneen eurooppalaisen Crottet’n ja kolttasaamelaisen tietäjän ja sadunkertojan Kaisa Gauriloffin kohtaamisessa ja ystävystymisessä on käsittämätöntä johdatusta, jos haluaa uskoa Crottet’n selvitystä matkalle lähdöstään. Ja miksipä ei haluaisi?   Robert Crottet (1908 – 1987) eli Pietarissa ensimmäiset kymmenen vuottaan, mutta perhe muutti sieltä sotaa pakoon Sveitsiin. Sairastuttuaan keuhkotuberkuloosiin kirjailija alkoi uneksua pohjoisessa asuvista, pienistä kirkassilmäisistä olennoista, jotka puhuivat venäjää. Kirjailija tunsi vahvaa vetoa heidän luokseen ja parannuttuaan hän rupesi noudattamaan sisäistä ääntään ja lähti heitä etsimään. Hän päätyi…

Ihminen tarvitsee ihmistä

Kun kirjoitan tätä, Lapin kesä ja linnunlaulu alkavat olla lopuillaan, samoin kesän touhu muu. Avaruuden lakien mukaan pohjoinen osa maapalloa, kesäisen loputtoman valon maa, sukeltaa pimeään, kaamokseen. Lapin kesä on ollut täynnä tapahtumia, ennätysmäinen määrä tekee mieli sanoa, vaikka minulla ei ole mitään tilastoa asiasta. Isot, vakiintuneet tapahtumat ovat jatkuneet omaan tahtiinsa, keränneet katsojia ja kuulijoita, osallistujia. Ne toimivat ainakin osittain palkatulla työvoimalla ja rahoitus hankitaan hyvissä ajoin eri lähteistä, myös yhteiskunnan varoista.   Kylät järjestävät omia tapahtumiaan aidolla talkooperiaatteella. On makkaranpaistoa ja kahvittelua, pientä myyntiä ja osaamisen esittelyä, kilpailuja ja muuta ohjelmaa. Tapahtumat antavat hyvän syyn lähteä kotinurkista tapaamaan…

Itärajan tuntumassa

Kävin viikonlopun reissulla Suomen harvimpaan asutussa kunnassa Savukoskella, Korvatunturin ja Joulupukin maassa. Suomen pisimmän joen Kemijoen rannalle rakentuneessa kirkonkylässä on pari kauppaa, apteekki, lääkärin- ja eläinlääkärin vastaanotto, kouluja ja kirjasto. Mutta siinä ei ole kaikki. Laajat erämaat tarjoavat erinomaiset kalastus-, metsästys- ja retkeilymahdollisuudet. Suomen suurin poropaliskunta Kemin-Sompio sijaitsee Savukoskella. Kuivalihamarkkinat ja teatteriryhmä Rösölänperän Ruppanat ovat savukoskelaista kulttuuria makeimmillaan. Savukoski on rajaseutua, jota sota ei ole säästellyt. On elossa ihmisiä, jotka olivat lapsia silloin, kun oli juostava vainoojan luoteja pakoon avojaloin jääkohmeisessa maassa. ”Kuoskun kylä poltettiin kolme kertaa”, kertoo kirjailija ja kymmeniä vuosia Savukosken kunnan kulttuurisihteerin virkaa hoitanut Marjatta Pulska. Itää…

Terveydenhoitajana vastaanottokeskuksessa

Syyskuussa 2015 otin vastaan terveydenhoitajan toimen Kemijärven vastaanottokeskuksesta, kun vastaanottokeskusta juuri perustettiin. Aiempaa kokemusta vastaanottokeskustyöstä minulla ei ollut, mutta avoimin mielin ja työhön tarttuen täytin paikkani yhteisessä rivissä toisten SPR:n toimijoiden kanssa. Aluksi tutustuimme turvapaikanhakijoille varattuihin kerrostaloasuntoihin ja samalla kartoitimme tarvikehankintalistaa: ”lamppuja, patjoja, vuodevaatteita, vilttejä, wc-harjoja ja tiskiharjoja”, eräs ohjaajista luetteli. Pitkät päivät kuluivat nopeasti valmistellessamme ensimmäisten turvapaikanhakijoiden tuloa, ja vasta sen jälkeen aloin yhdessä kollegani kanssa perehtyä tulevaan työhömme turvapaikanhakijoiden terveydenhoitajana. Alkutarkastukset ja hoidontarpeenarvioinnit ovat avainsanat työssämme ja niihin kävimme hakemassa osaamista Rovaniemen vastaanottokeskuksessa. Olimme täynnä intoa ja jännitystäkin uusista, tulevista työn haasteista. Hakeutumistani terveydenhoitajan työhön Suomen Punaiselle Ristille…

Katja Kettu lentää

Hänen teoksensa kuvattuna neljällä sanalla: voimakkaita, riemukielisiä, lihaisia, tummaverisiä. Katja Ketulla on tutkimusmatkailijan sielu. Hän on kiinnostunut maailmasta ja kokee loputonta ihmetystä ihmisestä. Hän pohtii, kuinka paljon elämään vaikuttaa sattuma ja kuinka paljon vapaa tahto. Ja toteaa näin miettivänsä peruskysymyksiä. – Kirjoitan kieltä rakastaville, maailmasta kiinnostuneille, vahvojen tarinoiden ystäville, Katja Kettu vastaakin kyseltäessä hänen kohderyhmäänsä. – Omat kokemukset ovat tärkeitä, monelle kirjoittajalle jopa omaa terapiaa, mutta itse haluan luoda lukijalle vahvan oman maailman jonne upota. Haluan kirjoittaa hyvän tarinan, jolla on taustatutkittu historiallinen pohja. – Historiallinen romaani kertoo nykypäivästä ja siitä, miten tarkastelemme historiaa. Tavanomaisena arkiaamuna Katja Kettu herää kello…

Tarinoiden Inari – ainutlaatuisen perinnearkiston synty

Poliitikot allekirjoittivat kymmenen vuotta sitten aloitteen kotiseutumuseon perustamisesta Ivaloon. Asiaa palloteltiin vuosikausia eri työryhmissä, kunnes asia siirrettiin kontolleni. Syynä oli varmaankin se, että joku oli kuullut, että olin saanut päähäni ajatuksen digitaalisen äänite- ja kuvamuseon perustamisesta. Rahaa hankkeen toteuttamiseen ei kunnasta löytynyt. Rahoituslähteiden viidakossa seikkaillessani hoksasin, että Euroopan maaseuturahastosta voisi hakea avustusta kylien elävöittämiseen tarkoitetusta hankerahasta. Rahoituksen ehtona oli, että saamme kokoon yksityistä rahaa ja talkootyönä syntyvää vastikkeetonta rahaa. Aikaa rahoituksen ja sisällön kokoamiseen oli pari viikkoa, joten kiirettä piti. Kaikki muu ideaa lukuun ottamatta oli saatava kokoon. Onneksi kirjastolla on hyvä maine kuntalaisten keskuudessa, joten rahat ja talkoohenki saatiin…

Jängän juhlapalkinto Rösölänperän Ruppanoille

Jänkä ry. päätti juhlistaa lehtemme 10-vuotistaivalta lahjoittamalla sata euroa yhdistyksen ajatusmaailmaan sopivalle kulttuuriteolle. Pitkällisen pohdinnan jälkeen katsoimme savukoskelaisen teatteriryhmän Rösölänperän Ruppanat täyttävän huomionosoitukselle asettamamme vaatimukset. Toki Lapissa olisi ollut monia muitakin sen ansaitsevia. Teatteriryhmä on tehnyt vuosikymmenien ajan ansiokkaasti huumorin ja kirpeän satiirin höystämää teatteria Lapille tärkeistä aiheista. Osansa saavat lainlaatijat, Brysselin direktiivit, poliisit, julkkikset, ympäristöministeriö, projektit, pankit… Ruppanoiden sydän on paikallisten asukkaiden puolella, ymmärtää peräkamarin poikaa, Ruotsiin muuttajaa, poromiestä ja pientilan vanhaa emäntää. Teatteriryhmään kuuluu eri ikäisiä tekijöitä. Rösölänperän Ruppanoiden syntyhistoriaa esiteltiin Jänkä-lehden ensimmäisessä numerossa syksyllä 2005.

Taiteilija metsurivillapaidassa

Sodankylän ensimmäisille filmifestivaaleille 30 vuotta sitten vaelsi myös kirjava joukko kuvataiteilijoita. 1980-luvun alkupuolella oli perustettu Lapin ensimmäinen, pääsääntöisesti modernia taidetta edustava ammattitaiteilijoiden yhdistys. Rovaniemellä olivat toimineet jo 1960-luvulla työväen kuvataideseurat. Vuonna 1966 perustetun Palaksen riveissä oli ollut jo monta vuotta asiansa osaavia tekijöitä. Mutta nyt oli kyse koulutettujen taiteilijoiden toimeentulosta sekä näkyvyydestä. Ei-esittävää taidetta ei itsestäänselvästi ymmärretty Lapissa. Sitä pidettiin humpuukina ja tekijöitä haihattelijoina. Moni oli sitä mieltä, että tunturit, porot ja kullerot riittävät. Tosiasiassa koko modernismin käsite oli hyvin suhteellinen. Eero Kumpula tallensi rehellisen naivistisesti maakunnan näkymiä. Sodankylässä yleisö ihmetteli Alariesto-Gallerian ulkopuolella roikkuvia Markku Malmivaaran öljytynnyreitä. Esillä oli kuitenkin Erkki…

Muistelus Erkki ”Aate” Alajärvestä.

Elettiin muistaakseni vuotta 1964. Illalla painiharjoituksissa Erkki ilmoitti minulle, että huomenna illansuussa lähdetään postiautolla Saariselälle viikoksi hiihtämään. Sanottuani, että en voi lähteä kysymättä lupaa isältäni, Erkki ilmoitti, että on jo kysynyt luvan, ja käski mennä kotiin ja pakata repun. Lähdimme postiautolla seuraavana iltana. Otimme mukaan autoon sisälle sukset ja reput, joita ohikulkevat matkustelijat joutuivat hieman väistelemään. Matkustajiin kuului sairaanhoito-opiskelijoita jostain päin Etelä-Suomea poikaystävineen. Erkki sytytti savukkeen, jolloin opiskelijat moittivat suksia, jotka olivat heidän tiellään ja purnasivat tupakoinnista. Erkki ei selvästi tykännyt siitä, mutta sammutti savukkeen. Saavuttuamme Inarin ja Sodankylän rajalle painoimme pysähdysmerkkiä ja astuimme ulos kuulaaseen talvi-iltaan. Myös opiskelijaporukka jätti…

Minun maa, teän maa, Meänmaa

Ikkunan ulkopuolela kävelee muori, joka on varhmaan nähny tuhansia semmosia kesiä ko tämä: vettä sattaa ja sääsket net purree, linnut lentävä autoklashiin ja ampiaiset uskova ette on syksy. Mutta onhan se ihanaa, ette meilä kuitenki on niin puhas ilma ja hienot maisemat? Miepä nostan fiiliryypyn tämän kesän kunniaksi. Kippis! Tiäkkö muuten missä mie oikein istun? Mie olen Meänmaassa. Siitä asti ko olin pieni mie meinasin asua ja ellää täälä Tornedaalissa elikkä Tornionlaaksossa. Olen aina tieny ja pitäny tärkeänä sitä, mistä mie olen kotosin. Kuitenki jossaki tässä elämäntrainan välissä se oon ollu vähäsen epäselvää. Olen miettiny, voinko olla oikea tornionlaaksolainen ilman…

3 of 10
1234567