Artikkelit

METTÄHANHEN MAAGINEN ÄÄNI

Ei kait meillä, velipojalla ja minulla, muuta tavoitetta ollut kuin kuulla se. Viikon ajan se oli jo soinut luontoäänenä radiossa. Ei tarvinnut sillä viikolla Whitesnakea eikä Van Halenia päästäkseen työvireeseen. Vaimealla pulinalla alkava, kunnon ”ka-jank”:iin kiihtyvä hanhitokan mekastus radiossa nosti niskakarvatkin pystyyn. Hyvä, että auto pysyi tiellä. Sen kun pääsisi kuulemaan vielä livenä. Oltiin hinattu autolla vene vehkeineen järven kaukaisimpaan päähän. Putputettu siitä pikkumoottorilla pari tuntia jokisuuhun. Sitten piti vielä sauvoa jokea ylös, mutta muovipurtilon sauvominen loppui heti alkuunsa, ensimmäiseen nivaan. Pyörittiin virrassa aikamme, kunnes velipoika sanoi: ”Tämä on aivan naurettavaa. Kävellään.” Tavoiteaavalle oli oli vielä matkaa viitisen kilometriä, mutta…

Kevon kanjoni – uhka ja mahdollisuus

Kaikkihan alkoi siis siitä, kun äiti soitti keväällä ja kertoi armaan sisareni saaneen päähänsä, että Kevon kanjoni on nähtävä. Koko kanjoni oli meille vielä tuolloin vieras, mutta äitini varsin innokkaasti toivoi, että kesällä vaellettaisiin tuon kiehtovan maaston läpi. Lupasin siltä seisomalta lähteä, vaikkakin valtaosa äitini selostuksesta kaikui kuuroille korville. Niin kuin äitien puheluilla on tapana. Taisinpa kesken puhelun vielä kysäistä poikaystävääni mukaan ja lupasihan se lähteä. Seuraavien viikkojen aikana useat tahot muistuttivat, että kanjoni on erittäin hankalakulkuinen ja että olisi hyvä tavalla tai toisella kohentaa kuntoa vaellusta varten. Totesin, että aina jaksaa kävellä. Kävi ilmi, että olin oikeassa. Tapiola Goahti…

10 of 10
678910