Artikkelit

Kutsuvat niitä alfa-aalloiksi

Naisen ammattinimike on noita. Hän hämmästelee toimittajan kysymystä siitä, voivatko kissat lukea ihmisten ajatuksia. Totta kai voivat, sehän on vanhaa perimätietoa. Toimittaja ei tyydy tähän, vaan hakee tukea tieteestä – tarkemmin aivotutkijalta. Näin minä kuulen alfa-aalloista ensimmäistä kertaa, salaliittoteorioihin erikoistuneelta miesten tv-kanavalta. Tiedonlähteenäni toimiva dokumentti kertoo, että alfa-aallot ovat sellainen tila, jossa ihminen on kyllä valveilla mutta ei ajattele mitään. Kissat viettävät suurimman osan vähäisestä valveillaoloajastaan tässä tilassa. Kontakti ihmisen mieleen muodostuu, kun ihminen on sananmukaisesti kissojen kanssa samalla aallonpituudella eli alfa-aalloilla. Aivoissamme kipunoi sähkö neljällä eri aallonpituudella. Delta-aalloilla aivomme ovat unen syvimmissä vaiheissa. Kevyen unen ja uneliaan tilan aallot…

Saamelaiset, suomalaiset, lappilaiset

Katson ulos ikkunasta, näen pihalla kauniin, paksurunkoisen ja lyhyen männyn. Se seisoo uljaana ja vankasti pitkien juuriensa avulla paikallaan kestäen tuulet ja kovimmatkin myrskyt. Tämä mänty voi olla jopa 500 vuotta vanha. Mänty on nähnyt monta aikaa ja pitkän siivun minunkin sukuni historiaa. Sen elämä on alkanut 1500-luvulla pienenä männyntaimena, jolloin minun esivanhempani elivät siidoissa ja pärjäsivät luonnossa ja sen ehdoilla. Puuvanhus on myös nähnyt muutoksen, jolloin suomalaiset uudisasukkaat valtasivat esivanhempieni maat ja he joutuivat kovan suomalaistamisen paineen alle. Mänty on seisonut jykevänä kautta aikain ja nähnyt myös sen, kuinka sukuni saamelaisuus pirstaloitui ja saamen kieli vaihtui suomen kieleksi. Tämä…

Kuka on saamelainen?

Metsäsaamelaisen kulttuurin kartoitusta Lapin yliopistossa tarkastettiin 13.6.2012 inarilaisen Erika Sarivaaran väitöskirja, joka tutkii statuksettomia saamelaisia. Kysyn Erikalta, mitä tarkoittaa statukseton saamelainen. Statukseton saamelainen -käsite on muodostettu kansainvälisen termistön mukaan. Pohjois-Amerikassa intiaania, joka ei täytä laissa asetettuja kriteerejä intiaanistatukseen, on nimitetty sanalla Non-Status Indian. Tämän ajattelutavan pohjalta olen ottanut tutkimuksessani käyttöön uuden termin statukseton saamelainen. Tutkimuksessani määrittelin sen henkilöksi, joka polveutuu saamelaisesta suvusta, mutta joka ei kuulu saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Uuden käsitteen luominen oli välttämätöntä, koska aiempi käsitteistö, joka kuvasi tätä saamenkansan osaa, oli kirjava. Heitä on kutsuttu sekaverisiksi, uuslappalaisiksi, hybrideiksi, väliväestöksi, väli-ihmisiksi ja marginaalissa tai harmaalla vyöhykkeellä eläviksi. Julkisessa keskustelussa väliväestö…

Ampiaisystäväni

Olohuoneeni pöydällä käveli ilmiselvä kuningatar, kookas ja kapeavyötäröinen. Hieman hän tuntui oudoksuvan ympäristöään, näytti kaipaavan alamaisiaan. Nostin varovasti arvon rouvan sanomalehdelle ja vein ulos jatkamaan etsintäänsä. Unohdin hänet välittömästi. Kuningatar ei unohtanut minua. Hän ilmeisesti oli halukas jatkamaan tuttavuuttamme, sillä muutaman viikon kuluttua koin melkoisen yllätyksen. Tarvitsin harvoin käyttämiäni hopealusikoita, joita säilytän keittiön ulkoseinään rajoittuvassa komerossa. Komeroa käytin useita kertoja päivittäin, mutta ylähyllylle en katsettani nostanut. Olin kuulevinani jatkuvasti pehmeää hyrinää, mutta ajattelin äänen kantautuvan avoimesta ikkunasta pihaltani. Kurkottaessani ottamaan lusikkarasiaa vilkaisin ylös ja hämmästyksekseni huomasin oven yläkamanasta riippuvan noin lapsen nyrkin kokoisen ampiaispesän, suuaukko huoneeseen. Vetäisin käteni äkkiä alas…

Minä ja ne

Ne eivät ole minun. Jos meidän välillämme voidaan mistään omistussuhteista ylipäätään puhua, minä olen niiden. Minä olen niiden oma ihminen. Me jaamme arkemme kuten perhe jakaa, hyvinä ja huonoina päivinä. Minä en tee juurikaan elämääni liittyviä ratkaisuja ajattelematta, kuinka se niihin vaikuttaa. Kuukausibudjetti on laadittava niiden ehdoilla ja iltamenot ja matkat harkittava tarkkaan. En ole yhdeksään vuoteen ollut se yltiöitsenäinen, menevä sinkku, joksi minua edelleen jotkut luulevat. Minä olen niiden. Baariin tai muuhun viinanjuontiin eivät tässä talossa ihminen tai sen kaverit ratkea ilman lupaa. Työnteko kotioloissa on pitänyt lopettaa. Lukea saan tai katsella sopivalla äänimaailmalla varustettuja ohjelmia internetistä, jos pysyttelen…

Olen verkon silmässä kala

Mies oli suojautunut perusteellisesti: kelkkahaalari, saappaat, silmikkokypärä ja paksut hansikkaat. Hänen käsissään sojotti monen metrin pituinen riuku, jonka toisessa päässä paloi tuohikäppyröihin sytytetty tuli. Ampiaiset olivat rakentaneet tukikohtansa aivan lasten leikkipaikan läheisyyteen. Pienin oli jo kerran joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Pesän vaiheilla alkoi kiivas kuhina ja pörräys, kun mies sohi pesää rikki. Osa eläimistä sinkosi karkuun, mutta ihmeen sitkeästi ne puolustivat kotiaan. Maahan tippui kärventyneitä ja palavia eläimiä tulisina soihtuina. Tuho näytti totaaliselta. World Trade Center. Seuraavana päivänä kävin tarkistamassa taistelutantereen. Ison pesän pohjat olivat vielä osin kasassa. Irrotin ne alustastaan petkeleellä. Sisällä oli jäljellä ampiaisten toukkia kennoissaan. Ruohikon sekaan oli…

Johanna Sinisalo tasapainoilee tieteen ja myyttien välisellä nuoralla

Pikkutyttönä Johanna Sinisalo sai siskojensa kanssa kissanpennun. Hän suree vieläkin sitä, että he olivat liian nuoria ymmärtämään lemmikkieläimiin liittyvää vastuuta. Tiedustelen, kuuluuko kirjailijan arkeen eläimiä nykyään. Kesäisin muurahaisia ja lehtokotiloita, joiden kanssa minulla on tulisia reviiririitoja. Läpi vuoden linnut pyrähtelevät pihan puissa ja pitävät konserttejaan. Lemmikkejä minulla ei ole. Useissa Johanna Sinisalon teoksissa eläimillä on tärkeä osa. Oletko kokenut erityisiä yhteisymmärryksen tai yhteenkuuluvuuden hetkiä luontokappaleiden kanssa? On aina yhtä uljas hetki havaita luonnossa elävä suuri nisäkäs. Erityisesti mieleeni on jäänyt vaellusretkellä tapahtunut kohtaaminen vuorikaurisperheen kanssa Italian Alpeilla – rauhoitetut eläimet olivat oppineet, että ihminen ei ole niille uhka, ja ne…

Levottomat kädet – pajatuksia Inarista

Viitisen vuotta sitten lausuin ääneen, että asuisin vielä syrjäisellä paikkakunnalla napapiirin yläpuolella, tekisin itseni näköistä luovaa käsityötä ja kotini saisi olla vaikka maakuopassa, jos oikea kaveri sellaisen pesän tarjoaa. Toiveet tuppaavat toteutumaan, sanotaan… Pohjoinen ulottuvuus ja Down Under Luovuin 12 vuoden työrupeaman jälkeen graafisen suunnittelijan työstäni mainosalalla ja heittäydyin jälleen opiskelijaksi. Taantuman tuoma epävarmuus antoi hyvän lähtöpotkun. Olin jokseenkin kyllästynyt puristamaan luovia ideoita printtimainoksiin, jotka päätyivät ajan mittaan roskakoriin tai trendien taivaaseen. Hopeasepän työ tuntui sellaiselta, että ikivanhalla tekniikalla pärjää ilman jatkuvia ohjelmapäivityksiä ja jäljelle jäisi vielä jotain aikaa kestävää. Vaihtoehtoja opiskelupaikoiksi oli muutamia, mutta Inarista löytyi ammatillinen peruskoulutus, joka…

Kiveen hakatut kirjaimet

Kirjoitustaito keksittiin yli 5000 vuotta sitten. Muinaisen Sumerin kaupungeissa Mesopotamiassa kulttuuri oli kehittynyt niin korkealle, että ruvettiin keräämään veroja yhteisten asioiden hoitamiseksi. Tarvittiin tilikirjoja sen varmistamiseksi, että verot tulivat maksetuiksi. Aluksi käytettiin pienoiskuvia tai -merkkejä, jotka laitettiin verotettavan astiaan sitä mukaa, kun veroja maksettiin. Kun astia tuli täyteen, kaikki verot oli maksettu ja verovelvollisen astia suljettiin. Sitten huomattiin, että esineistä voitiin piirtää kuvat savitauluun, ja kuitti oli siinä. Vähitellen kuvia siirryttiin käyttämään myös vertauskuvallisissa tehtävissä. Jalka saattoi merkitä kulkemista ja bumerangi heittämistä. Tietomme ja käsityksemme kirjoitustaidon kehittymisestä ovat peräisin arkeologisista löydöistä. Varhaisimmat tekstit hakattiin kiveen tai paineltiin tai raapustettiin saveen,…

Laura‑tädin mökki

‑ Varohan portaita, ne ovat lahot, sanoo Matti Lehtola, kun hän sovittelee avainta Laura‑tädin mökkiin. Menemme ovesta sisään. Eteisessä katse osuu vanhoihin puusuksiin, puisiin kirjalaatikoihin ja niiden päällä olevaan katekeetta Laura Lehtolan päiväkirjaan. Keittiössä ja pienessä kamarissa kaikki näyttää siltä, kuin asukas olisi vain pedannut sänkynsä ja lähtenyt käymään jossakin. Huonekalut ovat paikoillaan, räsymatot siististi lattialla. Puiset huonekalut on nikkaroitu Inarin kansanopistolla, jonka perustajiin Laura kuului. Matti arvelee, että räsymatot olisivat Laura‑tädin kutomat, sillä hän oli innokas käsitöiden tekijä ja kangaspuiden käyttäjä. Lapinpukunsakin hän oli ommellut itse, ja joskus Laura teki vaatteita oppilailleenkin. Keittiössä kellarin luukku on hieman raollaan, jotta…

6 of 8
12345678