Lentokaloja Raanujärvelä!
Se se kampraati porisi viimi keyäänä mökilä ko olthiin, että hään son nähny lentokaloja niinki pohjosessa ko Raanujärvelä!
Mie se siihen, että kunkhaan se niin, että miien vain ole havanu, vaikka kohta jo kakskymmentä vuotta täythöön olen senki järven rannoila klonunu.
***
No se alko väärti porisehmaan, että ko se hään lähti käyhmään iltamyöhäsellä verkoila tuola Konttalahessa, se käviki melkonen tuuri! Katto, soli jo pikkusen myöhäsempi ilta, tietekki ko se töitten jälkhiin lähti verkoile. Moottorikelkala vielä oistotti, soma keliki sattu. Ollu paljon pakkastakhaan ja päivänvaloaki riitti.
No niin se sitte hään lappasi verkot jääle ja plokkasi kalat poies. Riethaan hyä tuuri vielä; riskisti oli ollu haukea ja vielä kuhhaaki. Se se hään kisko verkot takasin jään alle ja lähti posottahmaan kothiin.
***
Kotiakko sitte pääsi, soli väärti hunteeranu, että alkaapa se jo ollakki ilta, että hään ei taiakhaan kehata korjata niitä kaloja nytten. Perkaa net sitte aamula. Käsiäki vähän paleli ja vaimo vielä houkutteli sauhnaan.
Niin se sitte ittekki laisku ja hunteerasi, että se hään antaa niien kalojen olla ulkona hangessa. Sunkhaan net siittä miksikhään mene, ei veikkosten henki! Ja niin se jätti siihen hangele net kalat plastiikkipussiin, lappo vielä lapiolla pikkusen lunta pääle. Nuin, ettei hurtat elikkä se puolikesy kettu käy niitä hieromassa.
***
Mutta kortto soikhoon! Pukkasiki sitte yön aikana Muurmannin suunalta, tuolta Parentsin mereltä, riethaanmoisen matalapaineen. Märkää vitiä sato reilun kolmekkymmentä senttiä maahan.
No, se aamula ko väärti heräsi, se sihtasi klasista ulos ja havatti, että ryökäle, lumitöihin häätyy lähteä ja varsin. Se tärhäytti Voortin käynthiin ja alko vetehleen kartanoa puhtaaksi lingola. Välhiin vilkasi taappäin, niinko ruukathaan ja niin se sitte havatti, että o’ Jiesus senthään!
Ilma mustahnaan jotaki kummalista möykkyä! No se tieten ensin hunteerasi, että mitäh ryökähleen sutturoita sielä lentelee. Sitte se hoksasi; kaloja lenteli pitkin kartanoa aivanko riekkoja syksylä Isovaaran pusikoissa!
Soli väärti unheuttannu ne kalat sinne hankheen ja niin soli nähty Raanujärven ensimäiset lentokalat!
Yksi oli kuulemi ollu vielä oikhein akropaattiki! Soli kieppunu toistakymmentä kertaa pyykkinarun ympäri ennen ko oistotti vittikhoon!
Hannu Lantto
Pakina teoksesta Hunteeringit