Tinder

Pitkästä aikaa olen päässyt nauttimaan deittailun iloista. Itse asiassa niin pitkästä aikaa, että koko deittailumaailma on ehtinyt muuttua totaalisesti ja takaisin kärryille pääsy on ottanut oman aikansa. Nykyään kaikki toiminta tuntuu tapahtuvan Tinderissä, kun viimeksi sinkkuelämää elellessäni netissä tutustuminen oli noloa ja epäilyttävää. Uusien ihmisten kohtaaminen tapahtui miltei poikkeuksetta kapakissa eritasoisissa päihtymyksen tiloissa. Nyt riiaus tapahtuu selvästä päästä ja virtuaalisilla alustoilla. Teoriassa kuulostaa näppärältä. Tinderissä on kuitenkin omat etikettinsä, joihin perehtymiseen ei ole oppaita. Oman elegantin vivahteen tinderöintiin tuo Lappi.

Kaupungissa Tinder nakataan päälle ja selataan potentiaalisia treffikumppaneita lähialueilta. Aloitetaan keskustelu ja tavataan. Jutellaan niitä näitä ja ehkä tavataan uudelleen. Käsitellään työpaikat, opinnot, unelmat ja tavoitteet. Mutta ei Lapissa, ei. Lapissa nakataan Tinder laulamaan ja vaihtoehtoja tulee kolme. Kaksi niistä on omia serkkuja, kolmas on eksä. Parhaimmillaan eksä on toinen niistä serkuista. Lähialueilla ei tarkoiteta kilometriä tai kahta, vaan puhutaan helposti sadoista kilometreistä. Älytön tuuri käy, jos treffikumppani sijaitsee samassa läänissä. Kaupungissa kysytään kahville ja kävelylle puistoon. Lapissa voi toki mennä kirkonkylälle kahvittelemaan, mutta mikäli ei halua kuulla kyliltä yksityiskohtaista selostusta omista treffeistä jo samana iltana, kannattaa pysytellä yksityisasuntojen sisällä.

Lappilaiset ovat toki valuneet myös etelämmäs deittailemaan. Vaikka mies lähtisi Lapista, ei Lappi lähde miehestä, eikä näköjään naisestakaan. Ensimmäisenä tiedustellaan, että kenenkäs tyttöjä se sie olet ja mistäsolet pois? Selvitetään, minkä kunnan isäntiä ja emäntiä sitä ollaan. Varmistetaan, ettei olla serkkuja keskenään, ainakaan kovin läheisiä. Kalastakkos, käykkös pyynnissä, marjastakko ja jos niin missä teillon hillapaikat? Siinä on viimeinen lappilaisuuden mittari: jos se pöljä kertoo omat hillaspottinsa, niin ei se silloin ole Lapista. Kysellään puolin ja toisin vanhempien sukunimet, läheisimmät kaverit ja pahimmat eksät. Olekkos sie se julli, joka yläasteella oli aina perseilemässä matikan tunnilla? Joo on äiti sinusta kertonu.

Jännittävin vastus Tinderin Lappi-editionissa vaikuttavat olevan kaltaiseni lappilaiset kaupunkilaisen vaatteissa. Jos ei kerro, missä kesänsä viettää, kuinka paljon ruukaa mettässä luuhata tai erehdy käyttämään korrektia murretta, saattaa päästä jopa toisille treffeille asti ennen kuin lappilaisuus paljastuu. Yllättävän viihdyttävää on katsoa sitä kauhusta kangistumista, kun salaisuus tulee ilmi. Toisen päässä lähtee iso kela päälle ja alkaa ankara puntarointi, mistä tuo on tuttu, onko ollenkaan, ja kenestä kaikista sukulaisista on jo ehtinyt puhua pahaa.

Jos etsii elämäänsä urosta, joka ei ole töissä kaivoksessa tai metsä- tai rakennusalalla, älä etsi Lapista. Mutta älä ylenkatso raskaiden töiden raatajia. Elämäni kauneimmat lauseet ovat tulleet mettäukkojen suista. Voi toki olla, että yleisö on vastaanottavaisempi kuin oikein syvällä urbaanissa elämässä oleva.

Muistetaan vittuilla, sillä vittuilu on lappilaisen rakkauden kieli.

Kerttu H.V.Korhonen – Tinderiin luottava taistelijatar