Arktinen Jäädraama

Lumi on ukkoainesta

”Minä piirrän miehen. Ensin pään. Miehellä on hattu päässä.
Hiuksia en näe. Korvia en myöskään näe. Selkää en myöskään näe.
Minä piirrän silmät ja suun. Mies tanssii ja nauraa. Miehellä on pitkä nenä.
Hänellä on keppi kädessään. Hänellä on myös kaulahuivi kaulan ympäri. On talvi ja on kylmä.
Kädet ovat voimakkaat. Jalat ovat myös voimakkaat. Mies on lumesta.
Hänellä ei ole päällään housuja eikä takkia. Mutta hänellä ei ole kylmä. Hän on lumiukko.”
(Johannes Schumann, Book 2 suomi-arabia aloittelijoille. 2011)

Lumi on lasten talvileikkien ikivanha materiaali, joka tuottaa iloa sukupolvesta toiseen. 80-luvun alkupuolella Hannu Similän karhut ja liukumäet olivat lasten ilona Hetassa Enontekiön kunnan rivitaloilla. Tällä vuosituhannella puolestaan Tapio Huttunen on vuosittain hartiavoimin rakentanut lumilinnan,Tapsan Talvipalatsin, kotipihalleen Leppäjärvelle. Vuontisjärven kylälle on tehty talkoillen jäälyhtyvalaistus vuoden pimeimpään aikaan, vain muutaman esimerkin Enontekiön eri kylissä toteutetusta yksityisestä lumirakentamisesta mainitakseni.
Katariina Angeria kiersi kirjastoauton mukana eri kylissä joulukuussa 2014 lumiukoksi pukeutuneena tanssi- ja runoteoksellaan ”VALOna Pohjoiskalotilla”, mistä tarkemmin Jänkä-lehdessä 1/2015.

Aikuiset ovat myös hyötykäyttäneet lunta ja jäätä. Perinteisesti lumi ja jää ovat auttaneet lämpöeristyksessä ja kulkemisessa. Syystalvella lunta odotellaan ja kasataan asuintalon kivijalan viereen ja keväällä sitä lapioidaan pois, ettei sulamisvesi mene talon rakenteisiin. Lumikiepit ovat toimineet tilapäisinä majapaikkoina ja suojina huonon kelin sattuessa. Kesällä kalat ja marjat ovat säilyneet hyvin palsaan kaivetussa ”pakastimessa”.
Kotitarvepuun ja heinän tai kortteen kuljetukset on tehty talvikelillä. Markkinat järjestettiin talviaikaan, nisujauhot kulkivat keveästi hankea pitkin.

Enontekiöllä on järjestetty ainakin 30 vuoden ajan lumenveistokilpailuja ja -kursseja. Yksittäisiä teoksia on tehty eri juhlatilaisuuksiin, mm. Hetan Musiikkipäivien tunnus kirkonmäelle, Lillehammerin olympiarenkaat Skibotniin ja presidentti Martti Ahtisaaren pää Hetan koulukeskuksen pihalle. Tehtiinpä virastotalon pihalle myös hyvin ilmastoitu tupakkahuone. Näiden lisäksi on ollut kolme merkittävää lumirakentamishanketta: Arktinen Jäädraama vuosina 1990 – 1991, Hetan lumilinna vuodesta 1996 alkaen ja jääkirkot vuonna 2001.
Enontekiöläinen lumen- ja jäänveistomestari Jaakko Paajanen on kouluttanut uusia ammattilaisia eri puolilla Lappia. ”Sarvijaakko” kertoo jäänveistosta vaihe vaiheelta kirjassa Arctic à la carte, jonka on toimittanut Manne Stenros vuonna 2008: ”Jää on parhaimmillaan läpinäkyvää ja kirkasta. Jokainen jääpala on kuitenkin erilainen ja ilmakuplien kuvioima. Valaiseminen antaa jäälle uusia ja ennalta arvaamattomia muotoja.” Jäähirsitekniikkaa puolestaan kehiteltiin jääkirkkohankkeen puitteissa.
Revontuli-Opiston kautta olemme innostuneet lumivärjäyksestä: kankaat alle, lunta päälle ja siihen väriä. Jee!

Arktinen Jäädraama

Lapin lääninhallituksen hankerahoituksen turvin talviteatteri-idean äiti Lilja Kinnunen-Riipinen käsikirjoitti ja ohjasi enontekiöläisen ja lappilaisen yhteistyön voimannäytteen, Arktisen Jäädraaman, jonka ensi-ilta oli joulukuussa 1990. Musiikin sävelsi ja soitti kanttori Risto Vähäsarja. Jäärakenteet tekivät Hannu Similä ja Jaakko Paajanen yhdessä Enontekiön VPK:n kanssa. Valaistuksesta huolehti Lapin Alueteatteri ja äänentoistosta Lapin Radio. Hyvin keskeisessä roolissa olivat eri kylien koululaiset, opettajat ja oppilaitten vanhemmat, jotka valmistivat mm. rooliasut. Projektisihteerinä toimi Tiina Viik. Esitykset toteutettiin Hetassa pimeässä, talvisessa metsässä.
”Arktinen Jäädraama kuvaa ihmisen ja luonnon uutta kohtaamista, jossa arktinen tumma sini saa koskettaa kiireisesti eteenpäin kulkevaa ihmistä. Jäädraaman elementit ovat valo ja pimeys, maa ja taivas, tähdet ja revontulet, lumi ja jää sekä jäisessä luonnon katedraalissa soivat urut.”
Vuonna 1991 esityksiä oli hiihtolomaviikolla ja vielä pääsiäisen aikaan.
Hankkeen päättyessä oli suuria suunnitelmia: seuraavaksi laserit tunturin huipulle! Vaan nyt on kulunut neljännesvuosisata: joulukuun alussa 2017 Saana valaistaan.

Hetan lumilinna

Kun Hetan joulucharterlennot olivat alkamassa, Risto Anunti kävi tutustumassa Jukkasjärven lumilinnaan ja aloitti toimintansa linnanherrana aluksi Lavaste- ja ohjelmapalveluyrityksen ja myöhemmin Hetan Lumilinnan Elämysreissut Oy:n puitteissa.
Ensimmäiset viisi linnaansa Risto teki luonnonlumesta vanerista taivutettujen muottien päälle ja sen jälkeen lumettamalla, suuria ilmapalloja muistuttavien kupolimuottien päälle. Ensimmäisissä lumilinnoissa oli somisteena täytettyjä eläimiä, jotka pian vaihtuivat Jaakko Paajaselta tilattuihin upeisiin jääveistoksiin. Ensimmäiset lumilinnat sijaitsivat kala- eli lentosatamassa, sitten Hotelli Hetan läheisyydessä ja viime vuosina Vuollikassa lähempänä lentokenttää.
Stenroosin kirjassa kuvataan: ”Lumen kuljettamisen sijasta lumirakentaminen tapahtuu pääosin keinolunta valmistamalla. Lumitykkien avulla valmistettava keinolumi muistuttaa lähinnä vuoristolunta, jossa sumupisarat tiivistyvät ja kiinnittyvät rakenteisiin ja puihin. Keväällä tekolumikin palaa vetenä luonnon kiertokulkuun, sillä siihen ei lisätä mitään kemikaaleja.”
Hetan lumilinnat ovat olleet toiminnassa vuosittain joulukuun alusta huhtikuun loppuun. Linnanherrana toimimista Risto on kommentoinut, että se on enemmän jään kuin kullan vuolemista.
Aikuisten lumirakentamisessa on ja pitää olla paljon huumoria mukana. Lumilinnan jäävessassa on kyltti: Ei käytössä, putket jäässä!
Linnanherra Risto Anunti on tarjonnut tuhansille matkailijoille ikimuistoisia elämyksiä, vaikka lumirakentamiseen pitkään suhtauduttiinkin hyvin epäilevästi. Ihan ”hullun hommana” pidettiin. Hetan lumilinna on toiminut lukuisien parien hääkirkkona.

Jääkirkot

Suur-Enontekiön kirkkorakennusten historiaa popularisoitiin hauskalla tavalla tämän vuosituhannen alussa. Enontekiön seurakuntakodin peruskorjauksen kanssa samaan aikaan konservoitiin entiset ja nykyinen kirkon alttarimaalaus. Ja silloin ympäristökeskuksen työnsuunnittelija Pentti Mäkitalo yhdessä jäänveistomestari Jaakko Paajasen kanssa ideoi useita kuukausia kestäneen työllisyyshankkeen, jonka tuloksena syntyivät nykyistä kirkkoa vastapäätä olevalle tontille jääkirkot. Säät eivät rakentajia suosineet, mutta kirkot valmistuivat ja olivat varsin lyhyen aikaa, vuoden 2001 maaliskuun ajan, kaikkien vapaasti ihailtavissa ja kuvattavissa. Sitten aurinko ne sulatti.
Arkistolähteitten ja perimätiedon pohjalta rekonstruoidut Rounalan, Markkinan ja Hetan ensimmäisen kirkon pienoismallit edustavat 1500-, 1600- ja 1800-lukujen kirkkorakentamista, tällä kertaa ne tehtiin jäähirsistä.
Jaakko Paajanen on sanonut, että lumen- ja jäänveistäjällä materiaali, vesi, on vain lainassa. Häneltä on usein kysytty, että eikö häntä harmita, kun paljon työtä vaatineet hienot luomukset sulavat. Ei harmita, uusia ideoita on aina varastossa seuraavaa talvea varten. Ja onhan jäätä veistetty kesälläkin.

Anneli Aro
Enontekiön kunnan kulttuuri- ja kirjastotyöntekijänä
6/1982 – 3/2016.