Johan Edelheim

Maailmanmatkaaja Lapin matkailun ohjaksissa

FT Johan Edelheim oli ollut pari vuotta aikaisemmin vierailevana tutkijana vasta perustetussa Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutissa Rovaniemellä, kun häntä kehotettiin hakemaan instituutin johtajan paikkaa. Hän luopui työstään Southern Cross Universityssä Australiassa ja aloitti Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin johtajana syksyllä 2011.

Lappi oli tullut hänelle tutuksi lyhyissä työsuhteissa ja lomamatkoilla. Johan Edelheim kertoo aiemmasta työhistoriastaan ja siitä, miten se on vaikuttanut hänen näkemyksiinsä matkailusta:

Suomesta muutin pois jo opiskeluaikana, veri on aina vetänyt muualle. Tein kaiken maailman vieraanvaraisuusalojen työtä Euroopassa ja Amerikassa, ja muutettuani Australiaan yhdeksänkymmentäluvun lopussa jatkoin opettajan töissä siellä ja ympäri Aasiaa. Koulutin töihin, joita olin aikaisemmin tehnyt itse. Olen ollut maahanmuuttaja suurimman osan elämästäni, ja Suomeen palattuani olen ollut lähes maahanmuuttajan roolissa täälläkin, koska suomen kielen taitoni ei ole enää täydellistä. Monessa paikassa asuneena huomaa kulttuurierot herkästi ja ymmärtää, miten kommunikointi aina tapahtuu opitun suodattimen läpi, oletukset ”oikeasta tavasta” kulkevat sitkeästi ihmisten mielissä.

Mikä on globaalisti ainutlaatuista Lapissa? Mitä matkailijat täältä hakevat?

Ainutlaatuista Lapissa ovat vuodenaikojemme muutokset – harvassa asumiseen kelvollisessa paikassa pystyy kokemaan niin täydellisesti erilaisia luonnonilmiöitä. Meillä on lempeä Golf-virtaus, joka tekee ääriolosuhteistamme verrattain leutoja. Valoisat kesäyöt, räiskyvän värikkäät syksyt marjoineen, siniset hetket ja revontulet keskitalvella, ja luonnon uudelleen synty keväisin – vaimoni onkin sanonut, että on kuin asuisimme neljässä eri paikassa vuodenajan mukaan täällä asuessamme. Talvemme on jo melko hyvin tunnettu muualla, varsinkin onnistuneen joulupukkilinkityksen kautta. Muiden vuodenaikojen mahdollisuuksia ei tunneta maailmalla samalla lailla.

Kun tähän luontoon lisää ihmiset, jotka ovat ottaneet tämän paikan kodikseen, saadaan aikaiseksi mielenkiintoinen asia matkailijoille. Se miten meillä on kahdet renkaat autoille vuodenajasta riippuen on muualta tulevien mielestä eksoottista. Se että talot ovat lämpiminä ympäri vuoden on merkillistä niistä, joille rakennusten eristäminen ei ole yhtä pitkälle kehittynyt kuin meillä. Muualta tulevista on aivan uskomatonta, että meillä on säilytyskomeroita kaikissa asunnoissa, jotta voidaan pitää eri vuodenajoille sopivia vaatteita. Hyvin harvoin matkailijat saavat tätä tietääkään, jos heillä ei ole kosketusta paikallisväestöön, se nähdään meillä liian arkisena.

Ovatko Ruotsi, Norja ja Suomi samanlaisia matkailumaita? Millä Suomen saisi nousemaan muiden Pohjoismaiden edelle?

Tiedän, että astun ohuelle jäälle sanoessani, että Saamenmaa, Lappi sekä Pohjoismaiden ja Kuolan niemimaan pohjoisosat ovat melko samankaltaisia. Olen ollut mukana todennäköisesti kohta alkavan matkailumarkkinointihankkeen ideointivaiheessa Norjan, Ruotsin ja Suomen välillä, ja esitellessämme ”omalaatuisuuttamme” muille tajusimme, että puhutaan samasta ”tuotteesta”. Suurin haaste kaikille on valtasuhde oman maan sisällä – pohjoinen on eksoottinen ja erikoinen, etelässä asuu poliittinen valta, joka päättää, miten kansakuntaa mainostetaan. Tämä tarkoittaa aina, että etelää suositaan yhteyksineen, ja pohjoinen nähdään harvaan asuttuna paikkana, mihin voi mennä piipahtamaan. Olen erittäin iloinen, että tämä yhteishanke on saanut myönteisen vastaanoton ja toivottavasti kohta myös rahoituspäätöksen – tämän kautta voidaan tarjota vieläkin monipuolisempi elämys pohjoisessa muualta tuleville matkailijoille, eikä tarvita kilpailua naapureittemme kanssa.

Jos matkailua katsoo ulkopuolisin silmin, ymmärtää, että matkailijoita on riittämiin, haaste ei ole asiakkaiden niukkuus vaan tiedon puute – miksi mennä tiettyyn paikkaan, kun on tuhansia paikkoja mistä valita? Tutkimus osoittaa, että matkailualueet, joissa kaikki osapuolet saavat suurimman rahallisen hyödyn matkailusta, ovat paikkoja, missä keskinäinen yhteistyö toimii parhaiten. Jos jokainen yrittäjä iloisesti suosittelee kilpailijaansa lähialueella, niin silloin kaikkien kukkaroihin jää enemmän rahaa. Valitettavasti tätä tiedostetaan aivan liian harvoin.

Onko historia Lapin vetovoimatekijä?

Historiassamme on mielenkiintoisia tekijöitä, varsinkin saamelainen historia ja kulttuuri, sekä Manner-Euroopasta tulleet tutkimusmatkailijat. Suomen lähihistoria sen sijaan on niin lyhyt, että se ei laajemmassa vertailussa ole samalla tavalla omalaatuinen – se kiinnostaa enemmänkin meitä itseämme ja toki juuri historiasta kiinnostuneita matkailijoita.

Mitä ajattelet kulttuurimatkailun mahdollisuuksista Lapissa? Mieleeni tulee suurena onnistumisena esimerkiksi Äkäslompolon Velho-oopperatrilogia, joka vaati runsaasti talkootyötä. Onko tällainen kulttuurin vapaaehtoistyö tulevaisuudessakin edellytyksenä lappilaiselle kulttuurimatkailulle?

En usko sanaan ”kulttuurimatkailu” yksinkertaisena asiana, koska se kulttuuri, mitä muualta tulevat hakevat, ei ole sama asia kuin mitä kulttuuritapahtumissa tarjotaan.

Kulttuurin ja matkailun välillä on itsestään selviä kytköksiä, yhteiskuntamme toimii niin kuin se toimii, koska se on kehittynyt kulttuurissamme. Tapamme ja tekomme ovat yhdessä meidän kulttuurimme, ja siten yhteiskuntamme tapahtumineen ja arkitekoineen on sitä, mitä matkailijat hakevat. Talkoilla tekeminen on tarpeen matkailulle ympäri maailmaa. Vain epäitsekkäästi jaetut teot ja kokemukset tuntuvat ihmisistä todellisilta, usein siksi että niissä näkyy se arki, jota monet lähtevät hakemaan muualta – olkoon se sitten vieraanvaraisuutta ruokineen, musiikin ja taiteen kera.

Tutkimuksissa on usein nähty, että ihmiset hakevat jotain, mikä on hyvin erilaista kotiolosuhteisiin nähden, mutta silloin täytyy tuntea vieraan lähtöympäristö hyvin – aivan liian usein luullaan, että samat asiat kuin mistä me itse hakeudumme pois pätevät muille, mutta tämä on harha. Jokainen kulttuuri on rakennettu eri tavalla, ja siksi myös vastakohdat ovat erilaisia. Vilkkaan kaupunkielämän vastakohdan ei tarvitse olla hiljainen metsä, vaikka monet suomalaiset sitä hakevat. Ulkomaalaisille se ei välttämättä toimi, pitää ymmärtää kulttuurien hienosäätö.

Kuinka paljon Lapissa on matkailualan työpaikkoja?

Tämä riippuu siitä, miten ala määritellään: ovatko talojen, teiden ja infrastruktuurin rakentajat matkailupaikkakunnilla matkailualalla? Mielestäni ovat, koska ilman matkailua niitä töitä ei olisi tarvittu – mutta tilastojen mukaan eivät ole, vaan he ovat rakennusalalla. Ovatko ruokamarkettien ja huoltoasemien henkilökunnat matkailualoilla? Miten sitten kunnan työntekijät, esimerkiksi Muonion kunnassa yli puolet verorahoista tulee matkailusta, hehän vasta ovatkin matkailualalla töissä! Ymmärrät, miksi en pidä sanasta matkailuala, se on mahdoton – matkailu on osa yhteiskuntaa.

Matkailu on todellisuudessa osa yhteiskunnan rakenteita, samalla tavalla kuin vapaa-ajanharrastukset, kulttuuri tai veronmaksu. Matkailu ja ihmisten arkielämä ovat huomattavasti lähempänä toisiaan kuin usein ymmärretään, ei sen takia että matkailu tuo verotuloja ja työllisyyttä, vaan siksi että päätökset, jotka tehdään paikallisväestön eteen, palvelevat yhtä lailla matkailijoita ja toisinpäin.

Voisiko matkailu antaa enemmän työpaikkoja lappilaisille? Ajattelen asiaa siltä kannalta, että suuri osa hiihtokeskusten kausityöntekijöistä tulee muualta.

Minusta työpaikkoja pitää tulevaisuudessa aina vain enemmän kehittää itse, jos haluaa jäädä kotiseudulle. Monessa kunnassa Lapissa on edelleen erittäin konservatiivinen ja vanhanaikainen ajatus matkailukoulutuksesta ja -työstä. Se nähdään lähinnä naisten työnä, eikä ole tarkoitettukaan vakituiseksi. Niin kauan kuin jatketaan perinteisten sukupuoliroolien mukaan jaettujen töiden mainostamista ja käsittelemistä yhteiskunnassa, jatkuu tarve hakea työntekijöitä muualta. Vanhanaikainen ajatus, että mies tekee työtä metsässä, kaivoksessa, tehtaassa tai muussa ”miehekkäässä” työpaikassa, johtaa siihen, että koneistumisen myötä yhä harvemmat löytävät koulutuksellaan työtä Lapista. Suuri osa Lapin työttömistä voisi olla töissä matkailualalla, ja tehdä erinomaista työtä, mutta siihen on pitkä matka, niin kauan kuin lappilaiset pojat katsovat maakuntamme vaakunaa ja uskovat siinä olevan villi-miehen esikuvakseen.

Miten yhteistoiminta on edennyt lappilaisten yrittäjien kanssa?

Yhteistoiminta Lapin matkailuyrittäjien kesken on suunnilleen samalla tasolla kuin muualla maailmassa. Se voisi olla tiiviimpääkin. Harvoin kiinnitetään huomiota siihen, että valtaosa matkailuyrityksistä on pieniä ja keskisuuria, tai rehellisesti sanoen mikroyrityksiä, joissa työllistetään itse itsensä ja ehkä jokunen muu. Keskimääräinen yrityskoko on 1,6 henkilötyövuotta, mutta jos joukosta laskee pois kourallisen suuria yrityksiä, niin todelliseksi kooksi jää 0,7 henkilötyövuotta. Näille yrittäjille työnteko tarkoittaa usein raadollista operatiivista toiminta aamusta iltaan niin kauan kuin asiakkaita on edessä, ja heillä on monesti joku toinen ammatti sesonkiajan ulkopuolella. Monet yhteistyöhankkeet, jotka valtio, kunnat tai kouluttajat ovat aloittaneet, lähtevät oletuksesta, että yrityksissä on niin paljon työntekijöitä, että joku voisi osallistua yhteistapahtumiin ja koulutuksiin, mutta se on harvoille mahdollista. Tässä on jälleen ongelma, joka on syntynyt, koska puhutaan matkailualasta. Oletetaan, että se toimii kuten muut alat, mutta todellisuudessa se muistuttaa enemmän maanviljelyä – töitä tehdään, kun luonto niin sallii, ja levätään, kun siihen on mahdollisuus.

Millaisena näet matkailun tulevaisuuden?

Pitää tunnustaa, että matkailu ei voi jatkua samanlaisena kuin se on nyt, muutos ja murros on mielestäni tulossa noin kymmenen vuoden sisällä. Maapallo ei kestä nykyistä kulutusta. Yhteiskunta, joka tähtää siihen, että kaiken on pakko kasvaa, on tuhoon tuomittu. Jos nykyiset kasvukäyrät maailmanlaajuisesta matkailusta toteutuisivat vuoteen 2030 menneessä, matkailu ja sen käyttämä energia olisi enemmän kuin puolet koko maailman energiakulutuksesta. Jos nykyinen kasvu lentokapasiteetissa jatkuu, kaikki polttoaineet on käytetty loppuun noin vuoteen 2060 – pelkästään lentokoneissa. Esimerkiksi Intiassa rakennetaan parasta aikaa yli sataa uutta lentokenttää, joista yli puolet tulee olemaan kansainväliselle liikenteelle tarkoitettuja.

Olen muualla sanonut, että Lapin matkailun pitää jo nyt ruveta miettimään, millä tavalla se alkaa valmistautua aikakauteen, jolloin lentolippujen hinnat ovat kymmenkertaiset nykyiseen verrattuna, mutta palkkataso sama kuin nyt – mutta tätä viestiä ei haluta kuulla.

Mikä on sinulle itsellesi mukavinta matkailua?

Kävely läpi paikkojen, jotta pystyn hitaasti kokemaan elämää ympärilläni, pysähtymään ja tekemään mielijohteesta mitä haluan. Paikat voivat olla kaupunkikeskustoja, esikaupunkeja tai luontopolkuja – jokaisessa näkee ja kokee niin paljon sellaista, mikä menee ohi kiirehtiessä. Olen aina tietoinen, että olen matkailija, turisti – läpikulkumatkalla, oppimassa itsestäni yhtä paljon kuin opin ympäristöstäni.

Johan Edelheimiä haastatteli Paula Alajärvi