Lintuäiti

Lintuäiti. Seija Luomaranta. Väyläkirjat 2021.

Seija Luomarannan runoteos Lintuäiti lennättää näkyville todellisen lintukavalkadin. Lukijana bongasin seitsemäntoista lajia. Entä sinä? Keräätkö runojen lintutornitaistossa enemmän? Tässä minun listani: kirjosieppo, kotka, kaakkuri, punajalkaviklo, pajulintu, pikkukuovi, telkkä, palokärki, varis, papukaija, pingviini, peippo, tikka, varpunen, käki, silkkiuikku ja kuikka.

Luomarannan runoissa lintuäiti hautoo, synnyttää, huolehtii, syöttää, vartioi, opettaa, kaakattaa, varoittaa, lohduttaa ja tietenkin rakastaa. Vai ovatko nuo kaikki edelliset juuri tätä viimeistä? Poikasten, jos ei ole omia, niin muiden, paras on ajatuksissa. Lintuäiti eroaa ihmisäidistä sikäli, että sillä ei ole nisiä ja tähänkin on hyvä syy. Poikanen voisi tukehtua nisää imiessä kurkkuun kulkeutuviin höyheniin. Muuten lintuäiti ja ihmisäiti ovat hyvinkin samaa äitilajia. Tehtävät, huolenaiheet ja ilonhetket eivät ole lajiriippuvaisia vaan äitiriippuvaisia. Ne ovat äitiyden osia.

Lintuäiti-runoissa esiintyy äitiyden koko kirjo ja moninaisuus. Äiti ei aina jaksaisi, hän väsyy, siipi on maassa. Siitä huolimatta hän yrittää parhaansa, kasvavat siivekkäät tai siivettömät poikaset tarvitsevat ruokaa ja lämpöä. Äidin höyhenet eivät ole koristeita, ne ovat käytännöllisiä ja suojaavia, niiden lämmössä poikasilla on turva. Jos stressaantunut äiti menettää höyheniään, hän ei enää pysty lämmittämään pieniään. Ne palelevat ja sairastuvat, kenties kuolevat. Jos perillisiä on monta, äidin huomiosta lähes tapellaan. Minä, minulle, minua! huutavat poikaset. Kuuleeko äiti, vai onko hänellä höyhenet korvissaan? Aina ei jaksa kuulla, nähdä, olla olemassa toiselle. Äitikään. Näin koskettavasti Luomaranta kuvaa hetkeä, joka aiheuttaa vakavan särön äidin ja poikasen suhteeseen:

linnunpoikanen
kiukuttelee
päästää karheita ääniä
harjoittelee tahtomista

emo katsoo ohi
katsoo näkymättömäksi
etsii viereiseltä oksalta
piipertävää peippoa
tottelevaa tikanpoikaa

poikasella kestää kauan
löytää se mikä ohikatsotusta katoaa

Äitisuhde on merkillinen ja merkityksellinen. Riippumatta siitä, onko äitiä vai ei, suhde kuitenkin on. Ja se suhde elää poikasessa koko elämän ajan. Tietysti myös toisin päin. Vahvoista siteistä ei pääse irti, vaikka haluaisi. Jos on onnea, saa kantaa höyhenten lämpöä ja rakentaa omaa höyhenpukuaan vahvaksi ja suojaavaksi. Sen keskeltä voi sitten katsella maailmaa ihmeellisyyksineen pää kallellaan ja nokalla koputellen. Mitään erityistä ei tarvita, kaikki on jo olemassa, mukana ja matkassa:

linnunpojilla ei ole reppuja
eikä emoilla matkakassaa
tarkat kartat
syvällä sydämissä

Seija Luomaranta on myös kuvittanut runoteoksensa. Hänet värikkäät kuivapastellityönsä ilahduttavat lukijaa. Runot eivät asetu kirjan sivuille ainoastaan kiltteihin riveihin, vaan muodostavat välillä oman jännittävän struktuurinsa, joka ilmentää runon ydintä. Leikillisyys yhdessä vakavan sisällön kanssa syventää lukijan hymykuoppia ja avaa hänen kyynelkanavansa.

Lintuäiti on pieni kokonaistaideteos, joka ruokkii esteettistä aistia monipuolisesti. Kirja on kaunis ja hyvin taitettu. Se houkuttelee lukijan luokseen ja pitää hänet otteessaan.

Tiina Heinänen