Väljää, aavaa, koskematonta, hiljaista

Matkustaminen avaraan paikkaan avartaa. Matkustaminen rauhalliseen paikkaan rauhoittaa. Matkustaminen puhtaaseen kohteeseen puhdistaa.

Asiallinen matkaaja liikkuu kevein varustein ja jättää mahdollisimman vähän jälkiä itsestään.

Matkustaminen on vaihtoa. Turisti tulee hakemaan ja saamaan hänelle vieraan seudun ja kulttuurin tarjoamia kokemuksia, näkyjä ja raaka-aineita tulevan vuoden uniinsa. Mutta hän ei ole pelkällä saamapuolella; hän tuo matkakohteeseensa tuulahduksen omasta elämänpiiristään, kielestään, tavoistaan ja historiastaan.

Paras vaihto on aineetonta. Se ei ole keneltäkään pois, ja siitä hyötyvät kaikki.

Me matkustamme, koska haluamme nähdä uutta, kokea ennenkokematonta, yllättyä. Homma on käynyt hankalaksi, sillä maapallo kutistuu joka päivä. Jengiä on nyt 6,7 miljardia, huomenna 7 miljardia, ylihuomenna 8. Tontti, avaruudessa pyörivä pallo, käy ahtaaksi. Tietotekniikka luo yhtenäiskulttuuria, vyöryttää ylikansallisia muotoja ja vesuroi paikallisia rönsyjä.

Suomen Lappi on kaikesta kaukana sijaitseva kummallinen paikka. Sitä on vaikeaa, kallista ja hidasta muuttaa ja kehittää. Tässä, ja vain tässä piilee Lapin matkailuvaltti.

Viisikymmentä prosenttia maapallon asukkaista on keskimääräistä typerämpää. Valitettavasti matkailualan yrittäjät tuntuvat lähes poikkeuksetta lukeutuvan tähän joukkoon. Myös Lapissa. Näin sen täytyy olla, koska muuten on mahdotonta ymmärtää pohjoisen groteskeja turistikohteita, joita vaivaa ns. ruotsinlaivatauti.

Suomen ja Ruotsin välillä risteilevät kelluvat ostoskeskukset, juottolat ja bordellit ovat klassikkoesimerkki aidon matkailun typerästä ja öykkärimäisestä tuhoamisesta. ”Stig ombord – astu laivaan!” kehottaa kapteeniksi naamioitu pelle. Mihin laivaan? Koko säälittävä megalotja on pelkkä risteytys Helsingin ja Tukholman steriileistä kauppakeskuksista. On luotu lattea jatkumo terminaalista toiseen, ikään kuin ei matkustettaisikaan mihinkään, kuin pysyttäisiin paikoillaan shoppaillen, ahmien, humaltuen. Meri on pelkistetty kokemuksesta pois. Poissa jännitys, liikkumisen riemu, tuoreet elämykset.

Tämä on aidon matkailun irvikuva.

Lapissa paiskitaan myös hartiavoimin töitä aidon matkailun tuhoamiseksi kehittelemällä kohteita, joissa turisti voi olla kuin kotonaan. Emme me Lapin vierailijat halua olla kotonamme, me hingumme vieraaseen, outoon ja erilaiseen.

Maailma täyttyy, Lapissa on väljää. Maailma metelöi, Lapissa on hiljaisuus ja rauha. Teillä, hyvät matkailualan yrittäjät, on huipputuote käsissänne. Älkää tärvelkö sitä hölmöillä investoinneillanne.

Tulevaisuuden, myös lähitulevaisuuden, turisti haluaa matkustaa Lappiin maailman ilmoja ja kehiä tuhoamattomin keinoin. Perille päästyään hän mielii kierrellä erämaita ja kyliä pohjoisen luonnon ainutlaatuisuuksia ihmetellen, opiskellen ja varjellen. Tästä hyvästä hän on valmis maksamaan käypäisen hinnan. Tässä karrelle poltetussa, miltei loppuunkulutetussa maailmassa Lapin markkina-arvo arktisena keitaana on jyrkässä nousussa.

Juha Hurme
Jyväskylässä asuva teatteriohjaaja ja Lapin vaeltaja