Pelastetaan pala maailmaa ja kulttuuria

– Valsan näyttelysarjassa Ilmastonmuutos – Kuumempaa hottia taiteilijat tarttuvat vaikeaan aiheeseen

Menen taidenäyttelyyn. Kokemus ei tule kuitenkaan olemaan perinteistä taulusta toiseen siirtymistä. Ennen näyttelytilaan menoa minulle ojennetaan kuulokkeet ja astun mustan verhon taakse pimeään huoneeseen. Ääni kuulokkeissa alkaa puhua ja käskee ottamaan mukavan asennon ennen kuin alkaa kertoa ympäristökatastrofin partaalla olevasta planeetastamme. Äänen käskystä etsimme muiden näyttelyvieraiden kanssa avainta, jolla saamme kaapissa olevan projektorin esille. Musiikki alkaa soida, kun huoneen täyttää punainen aurinko.

Kyseessä on Okko Pöyliön Escape Room – The Climate Change. Toiminnallinen kokonaisuus parodioi viime vuosina suosioon nousseita pakopelihuoneita, joista pelaajat pyrkivät pääsemään pois vihjeitä keräämällä ja arvoituksia ratkaisemalla. Pöyliön teoksessa ei haeta ratkaisua keksittyihin ongelmiin vaan todelliseen – ilmastonmuutokseen. Ja aikaa on käytettävissä 20 minuuttia.

Escape Room – The Climate Change on järjestyksessä neljäs teemanäyttely rovaniemeläisen Kulttuuriyhdistys Valsa ry:n sarjasta Ilmastonmuutos – Kuumempaa hottia. Kuukausittain vaihtuvia näyttelyitä järjestetään Galleria Värinässä, joka sijaitsee Valsan toimiston ja työtilojen kanssa Metsätalossa. Näyttelysarjaan valittiin vuoden vaihteessa kymmenen taiteilijaa tai taiteilijaryhmää, jotka ovat käsitelleet aihetta muun muassa muovijätteen, energianlähteiden ja ilmastoahdistuksen kautta. Ensi vuoden helmikuussa pidetään viimeinen sarjan näyttely, jossa Rovaniemen kuvataidekoulun koululaiset lähestyvät aihetta. Jurytettu näyttelysarja on Valsan historian pisin.

Idea ilmastonmuutosaiheiseen näyttelysarjaan tuli Eveliina Paksuniemeltä, joka toimii Valsan galleriavaltuutettuna ja on ollut mukana Valsan perustamisesta asti. Hän oli neljän muun valsalaisen kanssa kuratointikomiteassa, joka valitsi näyttelysarjan taiteilijat hakemusten perusteella. Mukana oli lisäksi Mikko Laitila, joka soittaa usein avajaisissa esiintyvässä ÄLÄRM!-yhtyeessä. Visuaalisen suunnittelun näyttelysarjalle on tehnyt Valsan tuore jäsen Antti Huhtala. Istumme pöydän ääreen puhumaan niin ilmastonmuutoksesta kuin kulttuurin roolista.
Ilmastonmuutos nousi näyttelysarjan aiheeksi sen tärkeyden vuoksi.

Kulttuuri tekee ilmastotyötä

• Kun tapaa ihmisiä, niin enemmän ja enemmän puheenaiheet koskee ilmastonmuutosta. Varsinkin edellisvuoden tappohelteillä kommentit oli sitä, että ei helvetti taas on niin kuuma, Paksuniemi kertoo.

Ilmastonmuutos vaikuttaa näillä leveyksillä niin paljon ja nopeasti.

Paksuniemi jatkaa:

• Siitä nousi tarve tehdä jotain. Haluttiin valjastaa oma osaamisalueemme galleriatoiminta ilmastotyöhön.

Laitila lisää:

• Ja haluttiin välittää se viesti, että tästä aiheesta on tosi tärkeä puhua.

Näkökulma aiheeseen haluttiin pitää rakentavana ja sentimentaalista syyllistämistä.

• Se myös sopi valsalaiseen ideologiaan: kritiikkiä positiivisen kautta, Laitila täsmentää.

Ilmastonmuutos koskettaa jokaista ihmistä, mutta keskustelun kärki painottuu tieteeseen ja politiikkaan, joten kulttuurin merkitys voi unohtua.

• Kulttuurikenttä tekee ihan hirveän määrän ilmastotyötä, Paksuniemi kertoo.

Mikä on lopulta kulttuurin tehtävä ilmastonmuutoskeskustelussa? Miten vaikea ja monisyinen asia taipuu taiteen keinoin?

• Tietoa aiheesta kyllä löytyy, mutta taide käsittelee nimenomaan tunteita, Laitila painottaa.
• Nykyään tiedetään, että päätöksenteko perustuu paljon tunteisiin, niin taidehan on jo sinällään aika vahvaa vaikuttamista. Ennemmin sie tartut aiheeseen muoviroskasta, kun näet siitä taidetta kuin luet tilastoja, Paksuniemi päättelee.

Taide luo subjektiivisen kokemuksen ja lisää empatiaa.

Paksuniemi toteaa:

– Me ei voida Valsassa pelastaa maailmaa, vaan siihen vaikuttaa suuret poliittiset päätökset, mutta päätöspaine lähtee yksilöistä.

Nälkätaiteilijan loppu

Näyttelyhakuun tuli 80 hakemusta, joista valittiin kymmenen. Eri tekniikoita ja näkökulmia aiheeseen oli paljon, maalauksista multimediaan. Hakemuksia lähettivät niin ammatti- kuin amatööritason taiteilijat.

• Hakemusten tasokkuus ja kunnianhimo miellytti. CV:tä katsottiin siinä vaiheessa, kun tarvittiin taiteilijan puhelinnumero, Paksuniemi naurahtaa.

Taiteilijan ansioluettelolla ei ollut tälläkään kertaa Valsan näyttelyhaussa merkitystä, vaan taide sai puhua puolestaan.

• Pari hakemusta otettiin silleen, ettei oltu ihan varmoja, mitä tää taiteilija aikoo tehdä, mutta hän oli osannut kertoa sen jännittävällä tavalla. Otetaan mieluummin riskillä kokeellisempaa, joka ei välttämättä menisi isossa hienossa galleriassa läpi, Laitila täsmentää.

Taiteilijahaku levisi nopeasti somessa. Yksi iso syy suosioon oli luvattu näyttelypalkkio, joka on harvinainen käytäntö Suomessa. Näyttelypalkkio on rahallinen korvaus taiteilijalle näyttelyn pitämisestä.

• Palkkio ja siitä seurannut hakemusten kasvu auttoi meitäkin, sillä se loi töihin korkean tason. Rahoitus mahdollisti sen, ettei tarvitse näyttelynvalinnassa mennä taloudelliset syyt edellä, että saadaan vuokra maksetuksi. Näin päästiin keskittymään itse taiteeseen, mitä me haluttais ihmisten täällä galleriassa näkevän, Paksuniemi kertoo.

Apuraha hankkeeseen tuli Koneen Säätiöltä. Rahaa ei haettu teeman perusteella vaan nimenomaan toteutusta varten, että pystyttiin maksamaan taiteilijoille näyttelypalkkio. Norjassa ja Ruotsissa näyttelypalkkio on jo tavallinen käytäntö. Suomessa helsinkiläinen Sorbus-galleria on ollut asiassa näkyvä edelläkävijä, mutta on muitakin yksittäisiä tahoja, jotka esimerkiksi rahoituksen turvin ovat maksaneet palkkioita. Suomessa tehtiin näyttelypalkkion maksuun liittyvä kokeilu pari vuotta sitten, mutta harva museo lähti mukaan, koska kokeiluaika oli liian lyhyt resursseihin nähden. Suomen museoissa määrärahat ovat pienet.

• Suomi on sarvikuonojen maa. Me tulemme jäljessä muuhun Eurooppaan nähden, Paksuniemi sanoo. – Siksi yritämme Valsalla pyrkiä siihen, että taiteilijan työ voisi olla inhimillistä ja mukavaa.

Marraskuun näyttely on Ilmastonmuutos – Kuumempaa hottia -sarjan seitsemäs ja taiteilijana toimii Outi Piiroinen.
Näyttelyaika ti – la klo 13 – 17
29.10. – 19.11.
Hallituskatu 22, 2. krs

Jenni Mutenia

Elävä kulttuuri tarvitsee tiloja

– Valsa ry perustettiin vuonna 2012 Rovaniemellä, historiallisessa Valistustalossa, josta yhdistys sai myös nimensä.

– Valsa ry on vapaaehtoisvoimin pyörivä yhdistys, jonka tarkoitus on tarjota työtilaa taiteilijoille ja luovien alojen ammattilaisille, edistää jäsentensä taiteellista verkostoitumista ja elävöittää kaupungin taide- ja kulttuurielämää.

– Värinässä on järjestetty kymmeniä yksityis- ja yhteisnäyttelyitä, sekä jurytetut yhteisnäyttelyt erotiikka-aiheinen Paljastus, sekä sukupuolen ja seksuaalisuuden monimuotoisuutta käsittelevä Queer – Vinoja kuvia.

– Valistustalon purkamisen jälkeen vuonna 2016 Galleria Värinä suljettiin ja Valsa muutti evakkoon Rovakadulle Värinä Kellariin. Uudet tilat löytyivät Metsätalosta kesällä 2018 ja Galleria Värinä avattiin uudelleen.

– valsa.be / kulttuuriyhdistys.valsa@gmail.com

Elävä kulttuuri tarvitsee tiloja

Valistustalon historia ulottuu 1950-luvulle asti. Talo purettiin muutama vuosi sitten ja tilalle nousi kerrostaloasuntoja, vaikka päätöstä vastustivat Museovirasto ja Pelastakaa Valsa -kansalaisliike. Valistustalon omistaneella ylioppilaskunnalla ei ollut varoja talon kunnostuskorjaukseen. Valsan työtilat menetettiin ja lisäksi toimintansa lopetti opiskelijabaarina tunnettu Tivoli.

Vanhojen rakennusten purku ja kulttuuritilojen kato niiden mukana on Suomessa tavallinen ilmiö. Tilojen puute näkyy kulttuurialalla työskentelyn vaikeutumisena ja elävän kaupunkikulttuurin vähenemisenä. Esimerkiksi Rovaniemellä ei ole enää yhtään isoa keikkalavaa Tivoli-baarin purkamisen jälkeen, mikä rajoittaa bändien ja artistien esiintymismahdollisuuksia.

• Koko Suomi tuntuu kärsivän semmoisesta traumasta, jossa vanha nähdään huonona ja tilalle halutaan uutta ja kiiltävää. Muissa Euroopan kaupungeissa hyödynnetään vanhaa ja ehkä rakennetaan uutta siihen ympärille. Suomessa ei myöskään ole korjausrakentamista kuten vaikka Virossa, Paksuniemi kertoo.

Taide on eriarvoistunut. Poliittinen ilmapiiri suosii korkeakulttuuria minimirahalla, mutta elävään kulttuuriin kuten urheiluun ei panosteta.

• Tilojen käytössä mennään rahallinen hyöty edellä. Ne menevät vaikka majoituskäyttöön, Laitila toteaa. – Elävä kulttuuri ei näy suoraan paperilla voittona. Se näkyy siinä, että ihmisillä on parempi olla. Päättäjät eivät ehkä ymmärrä elävän kulttuurin tarvetta ihmisten arjessa.

Kulttuuriala on iso työllistäjä ja oikea työpaikka veroineen ja palkkoineen, mutta työllistyminen tehdään vaikeaksi. Paksuniemi uskoo kuitenkin positiiviseen vaikuttamiseen:

• Valsa pyrkii antamaan tilaa ja tukiverkostoa, jotta työllistyminen kulttuurin kentällä kokonaan tai osittain olisi mahdollista. Sen sijaan että mennään valittaan päättäjille, niin kutsutaan ne katsomaan toimintaa ja näyttämään, että hei, sitten kun niitä tiloja on, niin tämmöstä tapahtuu.

Rovaniemi on pieni kaupunki. Pienempi paikkakunta tuo eri alan kulttuurityyppejä yhteen, sillä pienempiin piireihin ei porukka riitä, mikä nähdään hyvänä asiana.

• Rovaniemen hyviä puolia on aina ollut se, että täällä tutustutaan ihmiseen, ei skeneen, Paksuniemi toteaa. – Myös Lapin yliopistossa proffat ja opiskelijat hengaa keskenään ja porukka on silleen, että tää on niin siistiä.
• Poikkitieteellisyyttä on myös paljon eri tiedekuntien välillä, Laitila lisää. – Sitä pitää tukea, että päässään yhessä tekeen siistejä juttuja.

Jenni Mutenia