Saamelaispojan elämää Pulmankijärvellä

Jäämeren vuonosta syntynyt Pulmankijärvi sijaitsee Suomen ja Norjan rajalla Pohjois-Lapissa. Järven rannalla asui saamelaispoika Jávrri-Juhán Niillas eli Niilo Aikio kasvattivanhempiensa Juhani ja Elle-Maarit Aikion lapsena. Heidän kodissaan metsästys ja kalastus olivat tärkeimpiä toimeentulolähteitä, lisäsärvintä toivat muutamat kotieläimet. Metsän ja veden eläimet tulivat niin läheisesti tutuiksi, että äidin kanssa hillassa ollessaan Niilo olisi halunnut jäädä katsomaan, löysikö karhu kaikki keräämänsä hillat. Metsästäjä- ja kalastajasaamelainen elämäntapa tuli tutuksi pienestä pitäen. Áddjá, isoisä, siirsi tyttärenpojalleen porosaamelaisen perinteen taidot. Työtä piti tehdä, mutta kirjoista henkii huolehtivan ja rakastavan kodin ilmapiiri.

Niilo Aikio siirtyi aikuistuttuaan vähitellen media-alalle. Hän teki juttuja saamelaislehtiin ja vuonna 1990 hänestä tuli Ylen Saamenradion toimittaja. Ajan mittaan alkoi syntyä omaa kirjallista tuotantoa. Turun kirjamessuilla vuonna 2015 ilmestyi omakustanteena alun perin saamenkielinen romaani Dansa Birui, suomenkielisenä Tanssi paholaiselle. Kirja kertoo poropiian kovasta elämästä ja sivuaa Niilon biologisen äidin kohtaloa.

Niga syntyy

Vuoden 2015 Turun kirjamessuilla julkaistiin myös Niilo Aikion teos Niga – novellikokoelma lapsille ja nuorille. Niilosta oli tullut Niga ja saamelaispojan elämä siirtyi kirjan sivuille meidän kaikkien iloksi ja ihmeteltäväksi. Lukija pääsee kertomusten kautta tutustumaan erämaatalon elämään 1940 – 50-luvuilla kirjailijan omien lapsuuskokemusten kautta. Sitä maailmaa ei enää ole. Niga oppi isä-Jounin opastuksella pyytämään riekkoja, ajamaan kaloja verkkoon ja varjelemaan porotokkaa susilaumalta. Rohkealla ja neuvokkaalla pojalla oli myös vilkas mielikuvitus, yhtenä iltana hän on silmäkkäin vesihiiden kanssa.

Saamelaisten kansallispäivänä 6.2. 2018 saamelaispoika Nigan seikkailut saivat jatkoa. Niga oli jo harjaantunut kalastaja ja hän pääsi kavereidensa kanssa pitkillekin pyyntireissuille. Myös ampuma-aseella metsästys alkoi kiinnostaa. Elämänpiiri laajeni monin tavoin, mutta kaikki kokemukset eivät olleet pelkästään mieluisia.

Kolmas Niga-kokoelma ilmestyi koronan pyörteissä lokakuussa 2020. Novellit ajoittuvat 1960 – 70-luvuille ja kertovat muutoksesta, joka on nopealla aikajänteellä kohdannut pohjoisen saamelaista elämäntapaa. Liikkuminen muuttui moottorivetoiseksi ja saamenpuku korvattiin haalareilla. Niga suoritti varusmiespalveluksen ja armeijasta palattuaan hän huomasi, miten elämä kotiseudulla oli muuttunut. Niga kävi pääkaupungissa tervehtimässä kotonaan usein majaillutta professoria. Professorilla ei kuitenkaan ollut aikaa pitää Saamenmaalta tullutta Nigaa vieraanaan.

Vaikka kirjojen viite kertoo niiden olevan lasten ja nuorten kirjallisuutta, eläytyvät kuvaukset riemastuttavat myös aikuista lukijaa.

Nigan elämästä kertovia novelleja on nyt kertynyt kaikkiaan 75 ja lisää on syntymässä. Ensi vuoden alkupuolelle on suunniteltu neljännen teoksen julkistaminen. Niilo Aikio on kustantanut suomenkieliset kirjansa itse. Hän toteaa:

  • Vaikeuteni löytää kustantajaa ja saada kirjojani julkaistuksi kuvastaa laajemmaltikin sitä ilmapiiriä, johon törmää varsinkin Suomessa saamelaiskirjailijana. Niinpä otin taloudellisen riskin, ja perustin oman kustantamo Neman.

Saamelaiskäräjät on kuitenkin ymmärtänyt Aikion kirjojen arvon ja julkaissut ne kaikilla kolmella saamen kielellä: pohjoissaameksi, inarinsaameksi ja koltansaameksi. Niilo Aikio kirjoittaa itse kirjat yhtä aikaa pohjoissaameksi ja suomeksi.

Sekä saamen- että suomenkieliset kirjat ovat käytössä myös kouluopetuksessa. Ylisen Lapin kulttuuriperinteestä ollaan laajemmaltikin kiinnostuneita. Nigan ensimmäinen osa on jo ilmestynyt saksaksi. Helsinkiläisen nukketeatteri PikkuKulkurin ohjelmistossa on näytelmä Nigan 8 vuodenaikaa.

Taiteilija Marketta Nilsen kuvittaa Nigan maailmaa

Niilo Aikio kävi Marketta Nilsenin näyttelyssä Kilpisjärvellä ja kiinnostui Marketan töistä. Hän ehdotti, että Marketta alkaisi kuvittaa hänen novellejaan.

  • Oli tärkeää saada kuvittajaksi taiteilija, joka puhuu saamea, on elänyt saamelaisalueella ja tuntee historiamme ja meidän käytäntöjemme tavat.

Kirjojen jokaiseen novelliin liittyy sivun kokoinen kuva, joka jaksottaa mukavasti kirjan sisältöä. Marketta Nilsenin kuvat ja Niilo Aikion tekstit sujahtavat luonnikkaasti samojen kansien sisään. Marketan käsissä tarinat taipuvat kuviksi. Heidän vuonna 2014 alkanut yhteistyönsä on saumatonta ja molemmat vaikuttavat siihen tyytyväisiltä. Marketta tekee perusteellista taustatyötä ja ottaa tarkasti huomioon Niilon näkemykset. Hän asuu Enontekiöllä ja Niilo Utsjoella – perinteisissä elämäntavoissa on eroa riippuen siitä, kummalla seudulla asuu.

Niilon tekstit innostivat

Marketta on asunut pienestä pitäen Pikku-Petsamossa Ivalojokivarressa Inarissa. Hän ei ole saamelainen, mutta kun monet keskikoulukavereista olivat saamenkielisiä, kieli alkoi kiehtoa häntä. Oulun yliopistossa alkoi saamen opetus sivuaineopetuksena vuonna 1971 ja Marketta ilmoittautui opintoihin. Myöhemmin hän opetti saamenkielisiä lapsia Kilpisjärven koulussa.

Marketta kävi läpi Niilon tekstejä ja innostui:

  • Aikoinaan kaipasin opetustyössä oheismateriaalia, joka tuntuisi etenkin pohjoisen nuorista tutulta ja touhut olisivat sellaisia, että niihin olisi helppo samaistua. Tiesin, että useat oppilaistani suuntasivat koulun jälkeen kalalle, metsälle tai tunturiin. Tällaista lukumateriaalia ei juuri tuntunut löytyvän. Tuli mieleen, että tässäkö on yksi syy siihen, että nuoret niin helposti näkevät, että se oikea maailma on jossakin Saamenmaan ulkopuolella.

Marketan teosten pohjana on puupiirros, joka on yhdeltä tai useammalta vanerilaatalta vedostettu grafiikan vedos, jossa tarvittaessa on vielä käytetty siveltimiä tai kyniä. Puulaatan elävällä pinnalla värikerrokset luovat luonnonmateriaalien kaltaista rosoisuutta. Alkuperäistaulut ovat lähes metrin korkuisia värikylläisiä teoksia. Näyttely kuvitustauluista pystytetään kirjojen julkistamistilaisuuksiin ja ne ovat olleet esillä pitempiä aikoja eri tiloissa ympäri Lappia.

Punakukko puuttui peliin

Ensimmäisen Nigan kuvien tekeminen oli puolivälissä, kun Kilpisjärven koulu paloi toukokuussa 2015. Samassa talossa ollut Marketta Nilsenin koti ja työhuone tuhoutuivat työvälineineen ja keskeneräisine töineen, siinä meni myös arvokas grafiikanprässi. Marketta pääsi kuitenkin työskentelemään vanhaan opinahjoonsa Limingan taidekouluun ja työt ensimmäiseen Nigaan valmistuivat ajoissa.

Marketta ja Niilo ovat kiertäneet kirjastoissa ja kouluissa. Marketta toteaa:

  • On käynyt selkeästi ilmi, että oikeaa, asiallista tietoa saamelaisista on liian vähän. Oppikirjojenkin tiedot ovat suppeita ja monesti vanhentuneita; arvot, tavat ja historia ovat monille nykynuorille aivan tuntemattomia. Kun nuoret oppivat arvostamaan omaa vähemmistöään, heidän on helpompi kohdata vieraampiakin kulttuureja. – Niilo Aikio avaa novelleissaan sellaisen kokemusmaailman ja tunteiden kirjon, että toivoisi nykynuorten rikastuttavan niillä ajatusmaailmaansa, Marketta painottaa.

Paula Alajärvi