Meillä täällä Lapissa

Meillä täällä Lapissa lunta on ikkunalautaan asti ja lisää tupruttaa. Yleisradion säätieteilijä aloittaa: Meillä täällä Suomessa kevät jo… Sodankylästä vastaavalla konseptilla luettu valtakunnallinen säätiedotus kuuluisi: meillä täällä Suomessa kireät pakkaset jatkuvat.

Lappilainen arkielämä eroaa muun maan arjesta monin tavoin. Vuodenaikojen erilaisuus ja välimatkojen pituus ovat asioita, joiden ymmärtäminen takkuaa. Minun piti hankkia matkakortti koululaiselle. Kävin Sodankylässä Matkahuollon asiointipisteessä, josta olin saanut sen aikaisemmin. Myynti oli sieltä lopetettu ja soitin Matkahuollon konttoriin Helsinkiin. Vastattiin, että kortin voi ostaa Matkahuollon lähimmästä toimipisteestä. Se sijaitsee 130 kilometrin päässä Rovaniemellä. Onneksi tilaus hoitui netin kautta. Joissakin harvoissa pankkiasioissa vaaditaan myös läsnäoloa. Silloin on ajettava Rovaniemelle, sillä vain yhdellä pankilla on Sodankylässä konttori, ja se on auki vain lyhyen aikaa kerran viikossa.

Kyse on siitä, että keskellä kaupunkia ja sen palveluja ei ymmärretä, miten toisenlaista muualla Suomessa saattaa olla. Suomen valtion useimmat virastot sijaitsevat pääosin Helsingissä. Kun niihin ottaa yhteyttä, tulee joskus suorastaan käsinkosketeltavaksi tunnelma, että olen kaukana, että elämänpiirini on toisenlainen ja etten tule ymmärretyksi. Se tunne saattaa tulla pienestä ja sinänsä jopa asiaan kuulumattomasta vivahteesta, mutta se riittää siihen, että joutuu selittämään.

Pohjois-Suomessa käy paljon matkailijoita etelästä. Näin kevättalvella he elävät lomatunnelmissa lumimaailmassa, johon on pyritty järjestämään saataville kaikki palvelut niin, että lomailusta tulee mahdollisimman miellyttävää. Se on hyvä asia ja osa lappilaista elinkeinotoimintaa. Mutta turistit eivät törmää tavallisen lappilaisen arkiongelmiin, ja siten kuva varsinkin syrjäseudulla asumisesta jää tuntemattomaksi.

Toisen nahkoihin ei voi mennä, eikä toisen elämää elää, mutta oikea tieto ja olosuhteiden tuntemus antaa meille ymmärrystä toisiamme kohtaan. Kaunokirjallisuus avaa erinomaisia ja kiinnostavia polkuja. Monista Aasian ja Afrikan maista on ilmestynyt loistavaa kirjallisuutta, joka paremmin kuin mitkään tilastot auttaa eläytymään kaukaisten maiden oloihin. Se on myös rauhantyötä, sillä tietämättömyys on rauhallisen rinnakkaiselon vihollinen.

Lappilainen kirjallisuus auttaa tutustumaan tähän pohjoiseen maakuntaan, jonka nykypäivä ja varsinkin historia ovat vasta viime vuosikymmeninä alkaneet avautua valtakunnallisesti. Juuri kaunokirjallisuus on tuonut historiaa esiin. Yhtä lailla kuin suomalaisille tekee hyvää lukea kirjallisuutta vieraista kulttuureista, myös lappilaiseen kirjallisuuteen tutustuminen voi avartaa maailmankuvaa. Lappilaisesta kirjallisuudesta voisi olla suosituksia niille, joita kiinnostaa tutustua Lappiin ruohonjuuritasolla. Ihan äkkipäätä ajatellen tähän sopivia kirjoja ovat muun muassa Seppo Saraspään Leiri maailman laidalla, Kari Kaulasen Kuuramäki-sarja, Oili Hannulan Salla-trilogia…

Lappilaisen kirjallisuuden suosituslistasta tulisi pitkä, monipuolinen ja laadukas.

Paula Alajärvi