Kysyntää ja tarjontaa
Matkailu on korkeiden työttömyysprosenttien ja muualle muuttavien nuorten maakunnassa pitkästä aikaa tähti, jonka nousua seurataan henkeä pidätellen. Tuntuu, ettei mikään investointi tai uhraus ole matkailun alttarille liian suuri. Taotaan, ja rauta hehkuu.
Tavoitteemme oli tehdä tämänkertaisesta Jängästä Lapin-matkailua monipuolisesti tarkasteleva lehti. Pyrimme tuomaan esille valtavirrasta poikkeavia kannanottoja, seuraamaan väylästä haarautuvia puroja. Löysimme lähtökohtaisesti erilaisia kirjoittajia: kirjailijan Ylä-Lapista, Jyväskylässä asuvan Lapin-samoajan, saamelaisen tohtorikoulutettavan, vuotsolaisen porotilan emännän, Lapin-matkailuun syventyneen toimittajan…
Isoihin matkailuyrityksiin ja matkailututkimukseen emme tarttuneet. Havaintomme mukaan ne saavat kylliksi julkisuutta valtakunnan mediaa myöten. Emme saaneet mahdutettua lehteen myöskään matkailullisestikin tärkeitä tapahtumia, joita lappilainen kulttuuri kukkii sekä kaamoksen hämärässä että kesäauringon valossa.
Lehteen saapunut materiaali yllätti toimituskunnan, sillä niin selvästi samaan hiileen kirjoittajat puhalsivat. Aivan kuin he olisivat olleet yhteisellä vaelluksella.
Mitäpä jos onkin niin, että turistin sisimmässä asuva tutkimusmatkailija haluaa löytää jotakin ennen näkemätöntä ja kokematonta? Pimeää, kylmää, öistä valoa, asumattomia metsiä, lunta, pieniä kyliä. Jospa hän haluaa kokea alueen ihmisten sisimmästä syntynyttä taidetta? Maistaa makuja, joita maaperä tuottaa ja joilla alueen ihmiset ruokkivat perheitään ?
Voiko nykypäivän ihmiselle hiljentyminen ja rauhoittuminen olla elämys? Kestääkö hän kuulla oman verenkiertonsa kohinan? Kuinka moni maksaa hiljaisuudesta, kun tähän asti on totuttu maksamaan mölystä? Kaikesta päättäen maailman meteliin kyllästyneiden määrä on nousussa – jonakin päivänä heidän lukumääränsä saattaa kohota yllättävän suureksi.
Vai onko niin, että muualta tullut ei halua kosketuksiin aidon Lapin kanssa, vaan matkustaa – mieluiten lentäen – mihin hyvänsä lumemaailmaan, missä on hyvät pehmusteet ja palvelu pelaa. Tarjoaako Lapin-matkailu aitouden sijasta valmiiksi pureskeltua mössöä, josta alkuperäinen väri ja maku on kadonnut? Ja haluaako matkailija juuri sitä? Silloinhan kysyntä ja tarjonta kohtaavat.
Leipä on tärkeää, jokainen työpaikka arvokas. Mutta keille täällä on työpaikkoja? Kelpaavatko ja haluavatko lappilaiset matkailualan töihin? Matkailukeskuksissa on työvoimapulaa ja maakunnassa työttömiä. Ovatko lappilaiset erityisen sopimattomia palvelualojen töihin? Työvoiman toivossa etelästä on jopa kuljetettu väkeä rekrytointijunilla tutustumaan yrityksiin.
Myös yrittäjiä tulee muualta: Sallaan hollantilaisia, Luostolle ja Suomulle brittejä. Matkailu on kansainvälistä touhua ja ilman muuta on selvää, että ulkomainen yrittäjä saavuttaa helpommin oman maansa matkailijoiden luottamuksen ja tietää heidän toiveensa ja tarpeensa. Siinä on kyse kulttuurisesta osaamisesta. Mutta suomalainen matkailija saattaa tuntea olevansa vieras kotomaassaan, kun ohjeistukset hotellissa ovat vain vieraalla kielellä tai yrityksen kotisivut vain englanniksi.
Olisi hyvä nähdä julkisesti esillä tietoja siitä, kuinka paljon veroeuroja todellisuudessa jää Lapin köyhiin kuntiin ja kuinka monta lappilaista matkailu työllistää kokoaikaisesti. Kun verotulot ja työpaikat suhteutetaan koko Lapin-matkailun volyymiin, saamme käsityksen, mitä tästä ilotulituksesta Lappiin jää.
Paula Alajärvi