Lappilainen kulttuuri ansaitsee kokijansa

Jänkä pystytettiin tuohtumuksen ja turhautuneisuuden perustalle. Lapin monimuotoinen kulttuuri vaiettiin olemattomiin niin valtakunnan kuin maakunnankin medioissa. Jängän aikana tilanne näytti muuttuvan parempaan suuntaan: lappilaiset tekijät ja Lappi ympäristönä taiteen tekemiselle saivat mediassa nostetta. Lappiin tuotiin suuria elokuvatuotantoja ja lääniin syntyi useita kulttuurifestivaaleja, joissa on kiinnostavaa meininkiä. Toki osassa on tullut hieman vaivaannuttavasti olo, että Lapista halutaan vain eksoottiset puitteet, joissa voidaan sitten opettaa perinteisessä kolonialismin hengessä paikallisille tapoja. Lappilainen kulttuuri itsessään ei näissä kinkereissä kiinnosta. Näitä harvoja harmin paikkoja lukuun ottamatta kehitys on näyttänyt myönteiseltä.

Nyt meneillään oleva median murros uhkaa kaiken, niin paikallisen kuin valtakunnan tason kulttuurituotosten näkyvyyttä: mitä enemmän lehtitalot yhdistyvät, sitä enemmän samoja juttuja kierrätetään eri lehdissä ja kirjoitettujen lehtijuttujen kokonaismäärä laskee. Yhä useammin kulttuurin tekijän ainoa mahdollisuus saada tekemisensä näkyviin on käyttää iso osa ajastaan ja voimavaroistaan siihen, että varsinaisen luovan työn sijaan koettaa puskea itsensä näkyviin sosiaalisen median ruuhkassa. Kirjailijan ja kuvataiteilijan pitäisi luoda itsestään kiinnostava henkilöbrändi sen sijaan, että hänen työnsä olisi ensisijaisesti markkinoitava kohde. Energia menee esittämiseen eikä ajatteluun.

Näin on käymässä myös meille kulttuurin kuluttajille. Me tuhlaamme ohikiitävää elämäämme ruutujen ääressä seuraamassa henkilöbrändejä sen sijaan, että menisimme näyttelyyn pysähtymään teoksen äärelle. Yhä useampi kertoo menettäneensä kyvyn keskittyä mihinkään ja surevansa kadonnutta kykyä lukea – tai ajatella. Me emme myöskään ehdi tai jaksa tai muista vaatia medialta, että se kertoisi meille Lapissa tapahtuvista kulttuuriasioista riittävän ajoissa, että sinne jossain satojen kilometrien päässä esitettävään tanssiteokseen ehtisi järjestää matkan. Lapissa kulttuurin kuluttaja tarvitsee tietoa ja lappilainen kulttuuri ansaitsee kokijansa. Taiteen tekeminen ja kokeminen elvyttää ruutujen runnoman ajattelukyvyn, jota me tässä ajassa ihmiskuntana kipeimmin tarvitsemme.

Hertta Alajärvi