Tykkylunta turisteille
– Pohdintoja luontokuvien Lappi-identiteetistä
Rovaniemen katukuva on täyttynyt koronan jälkeen nopeasti matkailumainoksista. Kuvissa toistuvat tykkylumen peittämät kuusistot ja täyteläiset revontulet, mutta huskyt ja pyyhkeisiin kääriytyneet saunojat paljastavat kuitenkin turisteille tuotetun Lapin. Sen maailma on minulle outo rajatila, jossa tuttuus ja eksotiikka kohtaavat.
Luontokuvien näkeminen jatkuvasti markkinointikontekstissa on saanut miettimään niiden vaikutusta omaan luontokokemukseeni. En pysty enää katsomaan revontulikuvia ilman jälkeenpäin seuraavaa kelkkasafarimielikuvaa.
Luontokuvien runsas käyttö Lapin matkailumainoksissa ei ole sattumaa. Suomen matkailua edistävä Visit Finland on listannut 2020-luvun yhdeksi suurimmaksi matkailun megatrendiksi luonnon. Tämä korostuu erityisesti Lapissa, jossa ulkomaalaisten matkailijoiden osuus on Suomen suurin. Talvikausi on matkailusesonkina ylivoimaisesti suosituin. Joulupukki on edelleen paras houkutin, mutta ilman talvista luontoa se ei olisi niin vetovoimainen. Lapin luonnosta halutaan välittää mielikuva puhtaana ja koskemattomana paikkana, jonne pääsee seikkailemaan kelkan tai koiravaljakon matkassa.
Daniel Chartier on luonut käsitteen kuvitteellinen pohjoinen, jolla hän tarkoittaa luotua ja ylläpidettyä mielikuvaa arktisesta alueesta. Historiallisesti se on syntynyt alueen ulkopuolella, eteläisten valtioiden kuten Ison-Britannian, Saksan, Ranskan ja myöhemmin Yhdysvaltojen luomien mielikuvien kautta. Napa-alue näyttäytyy niissä autiona ja koskemattomana. Paikallisten ja erityisesti alkuperäisväestön kokemukset ja jopa olemassaolo on jätetty huomiotta. Chartierin mukaan tästä seuraa pohjoisen näkeminen etelää hyödyttävän näkökulman kautta, kuten raaka-aineiden varantona.
Lapin turismibisneksen kasvu ei näy pelkästään katukuvassa. Tuntuu, että Rovaniemen kulttuurikenttä on imeytymässä alati kasvavan matkailuilmiön sisään ja paine markkinoida turisteille kasvaa. Eksotiikan kasvu pelottaa. Aletaanko näytelmiä ja näyttelyitä mainostamaan tonttujen ja porojen avulla? Asia nousi esiin, kun tutustuin Väyläkirjojen julkaiseman Markku Aikioniemen Lumoava Sompio -valokuvakirjaan. Englanninkieliset käännökset ja turistikuvastoa toistava kansi antoivat mielikuvan matkailijoille suunnatusta kirjasta. Esipuheessa kerrotaan kuitenkin toista tarinaa, sillä Aikioniemen kirjan kuvat ovat syntyneet tarpeesta tallentaa omaa kotiseutua.
Maria Huhmarniemen ja Timo Jokelan artikkelissa Arktisen luontokuvauksen etiikka avataan luontokuvauksen käyttöä kestävältä pohjalta. Kuvilla voidaan levittää tietoa, ottaa kantaa ja vahvistaa paikallista identiteettiä ja kestävää kehitystä. Näin arktisen vetovoima voidaan rakentaa aineettomien luonnonvarojen ja palveluiden varaan. Eettisyys otetaan huomioon kuvia levittäessä. Onko niissä ristiriitaa paikallisten arvojen kanssa? Toistetaanko autiota ja valloittajaa kaipaavaa luontoa? Aikioniemen valokuvakirja voidaan nähdä yhtenä tapana toteuttaa näitä periaatteita. Vuodenkiertoon rakentuva kirja ei ota suoraan kantaa luonnonsuojeluun hanhipopulaatiosta tehtyjä huomioita lukuun ottamatta, mutta se kuvaa lajistoa ja maisemaa ilman eksotiikkaa. Itseäni ilahduttaa ankeiksikin miellettyjen säiden esitteleminen. Räntäsateessa parveilevat pulmuset on yksi suosikkikuvistani.
Teos tallentaa tämänhetkisen Sompion luontoa ja maisemaa. Muutokset ympäristössä voivat olla toisinaan nopeita ja radikaaleja, mikä Sompiossa näkyi tekoaltaiden rakentamisen jälkeen. Nykyisen ilmastonmuutoksen vaikutuksia ollaan vielä todistamassa. Lumoava Sompio ei tietenkään pyri tieteellisten julkaisujen objektiivisuuteen, vaan se kuvaa Aikioniemen henkilökohtaista suhdetta Sompion maisemaan. Hänen subjektiivinen kokemuksensa voi kuitenkin luoda myös katsojalle henkilökohtaisen suhteen alueen luontoon ja historiaan. Mieleen tulevat Samuli Paulaharjun aikanaan tallentamat matkat ja se, kuinka arvokasta niiden säilyttämä perinnetieto on edelleen paikalliselle identiteetille.
Markku Aikioniemi: Lumoava Sompio. Väyläkirjat 2022.
Lähteet
Daniel Chartier: Mikä on kuviteltu pohjoinen? Eettisiä periaatteita. Suom. Jaakko Naski. Arctic Arts Summit / Montréal, Imaginaire | Nord, ”Isberg”, 2019.
Maria Huhmarniemi ja Timo Jokela: Arktisen luontokuvauksen etiikka. Teoksessa Luontokuvaus soveltavana taiteena. Toim. Timo Jokela, Maria Huhmarniemi ja Jaana Paasovaara. Lapin yliopisto, 2020.
Visit Finlandin julkaisut: Kansainvälisen matkailun tulevaisuuden trendit 2022
Jenni Mutenia