Taidetestaus tutkijoiden silmin

Tapasin tutkijat Nuori 2020 -päivillä Tampereella ja jalkoja lepuuttaessamme kuulin tutkijoilta lappilaisittain kiinnostavia havaintoja tutkimustuloksista.

Millaisia onnistumisia hankkeessa saavutettiin?

– Jokaiselle 8.-luokkalaiselle tarjotaan sama mahdollisuus asuinpaikasta riippumatta päästä kahteen taidekohteeseen: toiseen omassa maakunnassa, toiseen pääkaupunkiseudulla tai siellä asuville sen ulkopuolella. Tässä toki tutkimustulostemme perusteella kriittisesti suhtaudumme hankkeen tavoitteeseen voittaa kaikki osallistumisen esteet – onko mahdollisuus taiteen kokemiseen sama, jos perustarpeet kuten uni, lepo ja riittävä ravinto eivät täyty tasavertaisesti? Myös matkan pituus sekä pitkä päivä oman luokan kanssa on toisille oppilaille, mutta myös opettajille jopa kohtuuton rasite.
– Itse taidekokemuksista ilmeni, että nuoret ovat päässeet kokemaan uudenlaista taidetta ja sellaisia taidelajeja, joita eivät ole ennen kohdanneet. Noin puolelle nuorista heidän testaamansa taidelaji oli uusi kokemus. Osa nuorista koki ymmärryksensä taiteesta syventyneen tai kuvasi esityksen seuraamisen olleen koukuttavaa. Näin näytti käyvän etenkin, jos nuorella oli jo valmiiksi taidetaustaa tai vierailuun oli valmistauduttu ja se oli purettu hyvin. Tutkijoina tässä peräänkuulutammekin taidekasvatuksen tärkeyttä valmistaa nuoret uuden kohtaamiseen ja purkaa kokemus koululla matkan jälkeen.
– Lisäksi jotkut luokat olivat saaneet hetkellisen tunteen paremmasta yhteyden kokemisesta omaan luokkaan Taidetestaajat-matkan tai taiteen tekemisen myötä – etenkin kun esimerkiksi ennakkotehtävä oli mahdollistanut omaa taidetoimintaa oman luokan kanssa yleisötyöntekijän ohjaamana. Yleisötyöntekijän kanssa työskentely oli kuitenkin valitettavan harvinaista.

”Tämä vahvistaa tutkijoina hypoteesiamme siitä, kuinka pieni ja toiminnallinen kohde voi olla nuorille isoa merkityksellisempi.
Ja kuinka omasta maakunnasta löytyvä kohde voi vahvistaa nuoren paikallisidentiteettiä ja -ylpeyttä.”

Entä mitä asioita tulisi kehittää?

– Valtakunnallisesti tarvitsisimme laadukkaampaa taidekasvatusta, joka kiinnittyisi kuntien kulttuurikasvatussuunnitelmiin. Kouluihin rantautuva taidelaitosten yleisötyö olisi tässä tärkeässä roolissa.
– Teosvalinnoissa olisi hyvä kiinnittää huomiota esimerkiksi sukupuolivinouman purkamiseen ja yhdenvertaisuuden sekä monimuotoisuuden toteutumiseen – tutkimuksessa oli mukana muutamia teoksia joissa näitä rakenteita purettiin.
– Jotta taidetestaus uppoaisi kohteeseensa eli kahdeksasluokkalaisiin, jotka ovat iältään pääsääntöisesti 14 – 15 -vuotiaita, kohteet olisi syytä tarkemmin räätälöidä sen ikäisille nuorille. Nuoret toivoisivat toiminnallisempia kohteita ja sitä, että heillä olisi mahdollisuus osallistua taidevierailujen suunnitteluun, toteuttamiseen ja kehittämiseen esimerkiksi äänestämällä kohteista. Nuorten vahvempi osallisuus taidetestaukseen edistäisi myös taidetestauksen toivottuja vaikutuksia eli sitä, että nuoret todella saisivat taiteesta erilaisia elämyksiä ja mahdollisesti kiinnostuisivat altistamaan itsensä taiteen kokemiselle tai jopa sen tekemiseen liittyville kokeiluille toistekin.

Nuorten taidevierailukokemusten tutkijat Maaria Hartman ja Sofia Laine.
Kuva Sami Perttilä

Mikä sitten näyttää olleen nuorille testausreissuissa tärkeintä?

– Yleisellä tasolla tärkeintä oli pääsy koulun ulkopuolelle koulupäiväksi. Tämä on tervetullutta vaihtelua “koulunkäynnin tylsyyteen”. Seuraavaksi tärkeintä oli reissuihin liittyvä vapaa-aika, etenkin Helsingin reissuille toivottiin myös vapaata aikaa omaan kaupungilla liikkumiseen. Tärkeää oli myös uusissa paikoissa oleminen, vapaa tekeminen ja usein myös sitä kautta kehittyvä pärjäämisen tunne vieraassa paikassa.
– Taidevierailu nähtiin usein “koulunkäyntiin liittyvänä pakollisena osiona”, joka piti ”lusia läpi”, jotta päästiin nauttimaan vapaasta oleilusta kavereiden kanssa.
– Silti on sanottava, että varsinkin Särestöniemen museo teki siellä vierailleisiin oppilaisiin lähtemättömän vaikutuksen – eli on taidekin sykähdyttänyt!

Kuinka taidekasvatus-idea onnistui? Kokivatko nuoret suuria elämyksiä tai pieniä liikahduksia?

– Kokivat molempia. Enemmän pieniä liikahduksia. Särestöniemi oli tosiaan suuri elämys monelle siellä käyneelle. Tämä vahvistaa tutkijoina hypoteesiamme siitä, kuinka pieni ja toiminnallinen kohde voi olla nuorille isoa merkityksellisempi. Ja kuinka omasta maakunnasta löytyvä kohde voi vahvistaa nuoren paikallisidentiteettiä ja -ylpeyttä.
– On harmi, että hankkeessa voi käydä niin, että omassa maakunnassa nuoret näkevät helsinkiläisen kiertueteatterin ja lisäksi matkustavat pääkaupunkiseudulle näkemään toisen pääkaupunkiseudun taidekohteen. Pahimmillaan tällä mallilla nuorille opetetaan, että laadukas taide löytyy Helsingistä, mikä ei pidä paikkaansa. Tämä on vakava hankkeen sisään luultavasti vahingossa ja ajattelematta rakennettu taidekasvatuksellinen piiloopetusvirhe.
– Todella hämmästyttävää taidekasvatus-idean toteutumisen kannalta on, ettei hankkeen yhteydessä nuorille kerrota, missä ja miten he voivat itse harrastaa taidetta, jos innostuvat jostakin Taidetestaajat-matkan aikana: jatkoon ei anneta eväitä, mikäli koulut eivät sitä itse aktiivisesti tee. Tällöin paljon riippuu siitä, kuinka paneutuneita, innostuneita ja kulttuurisuuntautuneita nuorten kanssa taidetestaamaan lähtevät opettajat ovat – ja kuinka paljon heillä on resursseja asiaan panostaa.
– Kun hankkeen budjetista jopa 75 % menee matkoihin, on selvää, että hankkeen budjetti ei tue taidekasvatuksellisia elementtejä vaan pääpaino on hankkeessa laitettu kaikkien 60 000 nuoren kuljettamiselle pääkaupunkiseudulle lukuvuoden aikana. Kun pääkaupunkiseudun kohde voi olla myös muu kuin kansallinen taideinstituutio, on hyvin kyseenalaista, miksi matkat tehdään. Priorisoimalla lähikohteita matkakustannukset olisivat huokeammat ja samalla rahaa hankkeessa säästyisi laadukkaampaan taidekasvatukseen. Lisäksi voi käydä niin, että pääkaupunkiseudun taide-elämys jää muiden Helsingin-reissun elämysten varjoon. Nuori saattaa olla elämänsä ensimmäistä kertaa lentokoneessa ja suuressa kaupungissa ja samana päivänä pitäisi jaksaa vaikuttua vielä taiteestakin. Matkan muut elementit voivat syödä jaksamista kulttuurielämykseltä.

Tutkijat esittelevät tutkimustuloksia myös klovnerian keinoin.
Kuva Sarianne Karikko

Taidetestaukseen liittyy ennakko- ja jälkikäteistehtäviä. Mitä tutkimuksenne kertoi niiden roolista?

– Ennakkotehtävät eivät saisi olla ylikuormittavat vaan oppilaan lähtötasolle sopivat, niin että pohjatietoa uudesta tilanteesta ja taidelajista on tarpeeksi, mutta tilaa jää elämykselle ja yllätyksille. Haasteena on se, että luokan oppilailla on erilaiset lähtötasot: pitäisi miettiä, miten tämä voitaisiin jatkossa huomioida paremmin valmistautumisvaiheessa?
– Jälkitehtävistä oleellisin olisi kokemuksen purku yksin, ryhmissä ja taidekasvattajan kanssa. Tämä jää kuitenkin valitettavan usein kokonaan tekemättä, vaikka hankkeen alullepanijat ovat näiden tärkeyttä painottaneet ja taidelaitokset ovat luoneet sitä varten materiaalia. Yhdessä koulussa tosin jatkettiin kuvataiteen maalaamista Taidetestaajat-retken inspiroimana – tämä oli kymmenestä tutkimuskoulustamme ainoa, jossa nuoret purkivat kokemusta tehden itse vastaavaa taidetta.
– Ylipäätään kouluihin tarvittaisiin enemmän resursseja taidekasvatukseen, kuten myös taidelaitosten yleisötyöhön.
– Toivoisimme laadukkaampaa taidekasvatusta. Emme näe järkeväksi hankebudjetin käyttämiseksi kuljettaa 60 000 nuorta pääkaupunkiseudulle vain siksi, että niin on päätetty tehdä, silloin kun vastaava kohde löytyisi lähempää: lähikohde mahdollistaisi myös monipuolisemman yleisötyön ja nuorten omaehtoiset vierailut kohteessa jatkossa. Maantieteellisen tasa-arvon edistämiseksi löytyy malleja maailmalta, esimerkiksi Bell Shakespearen teatteri Sydneyssä on kehittänyt kiinnostavan konseptin teatterikasvatukseen. Näitä hyviksi havaittuja käytänteitä olisi hienoa kokeilla ja soveltaa myös Suomessa maantieteellisen tasa-arvon vahvistamiseksi.
– Lähtökohtaisesti emme vastusta perusteltuja matkoja kansallisiin taideinstituutioihin. Ymmärrämme toki idean, että nuorille halutaan esitellä yhteistä kansallisomaisuuttamme, jonka pariin kaikilla ei ole maantieteellisesti tai taloudellisesti samanlaisia mahdollisuuksia muutoin päästä – haaste on siinä, kuinka sitä esitellään ja miten kokemusta puretaan. Olisi tärkeää esitellä myös paikallisia taideaarteita, muuten voidaan päätyä tahtomatta kulttuurikolonialistiseen asetelmaan.

”Todella hämmästyttävää taidekasvatus idean toteutumisen kannalta on, ettei hankkeen yhteydessä nuorille kerrota, missä ja miten he voivat itse harrastaa taidetta, jos innostuvat jostakin Taide testaajat-matkan aikana: jatkoon ei anneta eväitä, mikäli koulut eivät sitä itse aktiivisesti tee.”

Lisää mielenkiintoista tietoa tutkimuksesta:
Sofia Laine & Maaria Hartman: Nuorten taidevierailukokemukset ja kulttuurinen osallisuus Taidetestaajat-hankkeessa. Nuorisotutkimusseuran/Nuorisotutkimusverkoston julkaisuja 224, Tiede. 2020.
Kirjan voi ladata ilmaiseksi Nuorisotutkimusseuran verkkokaupasta. Tutkimushankkeen kotisivut: nuorisotutkimusseura.fi/hankkeet/taidetestaajat

Hertta Alajärvi
Kuvitus Jenni Mutenia