Orankiharjulla voi hengittää turvallisesti

Sodankylästä on matkaa Pellon Orangin kylään 212 kilometriä. Se ei ole lappilaisittain pitkä matka – välimatkat mitataan täällä pikemminkin sadoissa kuin kymmenissä kilometreissä. Silti en ole tullut käyneeksi Oranki Art -näyttelyssä ennen tätä kesää, vaikka näyttelystä on vuosittain tiedotettu aina, kun uudet teokset on tehty ja laitettu esille. On ollut kiinnostavia kuvia, ja mielessä on käynyt välähdys: tuolla pitäs käydä. Koronapandemian aikana riskiryhmäläisen kulttuurikäyntikohteet ovat vähissä, mutta Oranki Art on turvallinen käyntipaikka. Niinpä vihdoin ryhdyin tuumasta toimeen.

Nyt kun aikomus vihdoin toteutui, huomasin taas kerran, että paikan päällä käynti ja teosten katsominen on aivan muuta kuin kuvien katsominen ruudulta tai lehdistä. Samoin on kulttuuritilaisuuksiin osallistuminen läsnä olevana: ihmisten tapaaminen, äänet, tuoksut, ainutkertaisen tapahtuman vivahteet. Nyt kun olemme koronapandemian vuoksi joutuneet pysymään omien seinien sisällä, livenä tapahtuva ihmisten kohtaamisten merkitys on harvinaisuuttaan korostunut. On opittu paljon uusia konsteja käyttää tietotekniikkaa kulttuuripalvelujen tekemiseksi ja levittämiseksi, mutta ne eivät poista aidon ihmiskontaktin merkitystä. Nyt kun pelko ja määräykset ovat lientyneet, ihmisillä on kova halu kokoontua ja seurustella keskenään minkä tahansa syyn nojalla.

Suuri osa yhteisistä tapaamismahdollisuuksista toteutuu kansalaisten vapaaehtoistyöllä, joka lähtee omasta innostuksesta, halusta edistää itselle tärkeitä asioita. Oranki Art -näyttelyjen kokoamisessa ja vuosittaisessa hoitamisessa ei ole ollut kellokorttia eikä kuukausipalkkaa. Mutta eipä ole byrokratia päässyt kiipeämään soraharjulle. Pekka Syväniemi on antanut kotitilansa maan ja oman ateljeensa taiteen ja kulttuurin käyttöön korvauksetta. Hän määrää siellä, eikä taida olla kova määräilijä – uskon, että taiteen ja tekemisen vapaus on alueella korkeassa kurssissa.

Pekka Syväniemen ja Oranki Art ry:n ydinjoukon 20 vuoden aikana tekemä työ on iso panostus lappilaiseen kulttuuriin. Näyttelyjen suunnittelu, osallistujien valinta ja kontaktit heihin, apurahojen hankinta, teoksista huolehtiminen, esittelykierrokset, markkinointi – nämä tulevat etsimättä mieleen. Kuinka paljon tylsempi maailma olisikaan ilman tällaista toimintaa, ja miten vähillä kiitoksilla – aineellisilla tai aineettomilla – näitä töitä tehdään.

Tiedustelin Pekka Syväniemeltä Oranki-sanan alkuperää. Se on jäänyt salaisuudeksi, vaikka on Orankilaki, Orankitie ja Orangin kylä. Oranki Art on luonut yhteyksiä ympäri maailman. Yksi yhteistyökumppani on YATOO, a Korean Nature Artists´Association. Tuomas Korkalo osallistui yhdistyksen järjestämään ympäristötaidekuraattoreiden konferenssiin Koreassa vuonna 2013. Yhdistyksen nokkamiehet olivat jo vuosia seuranneet Oranki Artia. He ihmettelivät, mistä Oranki Art oli keksinyt niin mahtavan nimen tapahtumalle. Oranki – Orankee tarkoittaa muinaisten kiinalaisten keksimää nimitystä itsepäisistä syrjäseutujen ihmisistä, jotka haluavat elää kaukana muista.

Meistä lappilaisistako he puhuvat?

Paula Alajärvi