Erotuksia

Olen monesti miettinyt pohjoisessa ja etelässä asuvien ihmisten välisiä eroja. Suomi on pikkuinen maa ja luulisi, että täällä ei kovin suuria eroavaisuuksia ajattelumaailmassa olisi. Mutta kävi taannoin ilmi, että jopa omassa kotikunnassa esimerkiksi murresanojan välillä on huomattavia eroja, vaikka välimatkaa on alle sata kilometriä. Monesti minulta on joku turisti kysäissyt esimerkiksi sitä, että onko meillä täällä pohjoisessa telkkiä. Ja joka kerta muistan vastata, että ei meillä semmoisia ole, mutta sotkia on aika paljon. Heillä päin se taas tarkoittaa kokonaan eri lintua. Murre tuottaa monesti hauskoja hetkiä puolin ja toisin.

Työni puolesta olen jatkuvasti tekemisessä erilaisten ihmisten ja kansallisuuksien kanssa. Jokaisella maalla on omia piirteitä ja ihmisen ulkonäöstä oppii sanomaan, minkä maan kansalainen hän on. Tämä voi kuulostaa utopistiselta, mutta silmä harjaantuu siihen. Kysykää vaikka joltain hotellivirkailijalta. Vastaus on melko varmasti sama. Keskieurooppalaiselle kaikki on täällä eksotiikkaa. Kesällä on sääskiä, talvella pimeää ja kylmää. Kauempaa tulevat ovat parhaissa tapauksissa kuvitelleet näkevänsä jääkarhuja.

Mutta eniten minua on mietityttänyt suomalainen mielenlaatu. Kaupunkilaiset ovat innoissaan, kun saadaan jokin metsäpilkka rauhoitettua. Pohjoisen asukkaat taas ovat vihaisia, kun heiltä viedään taas jokin ammoinen nautintaoikeus tai –paikka. Monen pienen kunnan tuhoksi on koitunut tai koituu tämä säälimätön suojeluinto. Tuntuu kuin pohjoinen olisi tarkoitus tyhjentää asukkaista kokonaan. Mutta täällä asuu kansa, joka haluaa pysyä täällä metsä- ja tunturialueella. Vaikka työtä ei ole ja niukka toimeentulo hankitaan vaikka hillajängiltä, periksi ei silti haluta antaa. Moni on lähtenyt etelään työn perässä, mutta useat tulevat takaisin. Kotiseuturakkaus on iskostunut niin syvälle selkärankaan, että väkisin pitää Lapin rauhaan pyrkiä.

Etelän asukkaat haukkuvat meitä lappilaisia ja me haukumme heitä. Kulttuurien välinen ero on monesti melkoinen. Mutta silti he haluavat tulla tänne pohjoiseen vuodesta toiseen ja me jaksamme ottaa heidät vastaan aina vain uudestaan. Palvelu on välillä mitä on ja palveltavat ovat mitä ovat, mutta enimmäkseen kaikki ovat tyytyväisiä. Ilman meitä he eivät jaksaisi tehdä työtänsä savun ja metelin keskellä. Ilman heitä me taas emme pystyisi elättämään itseämme ja perheitämme täällä Jumalan selän takan. Kaukaisuus on jokaisen ihmisen oma näkemys. Kerran eräs tuttuni Lahdesta sanoi: ”Kyllä sinä asut kaukana Jumalan selän takana.” En voinut siihen muuta tuumata kuin: ”Mieluummin selän takana, kuin perseen alla.”

Siberian-Jay