Jäähyväiset Jänkä-lehden ystäville

Arvoisa lukija, olet Jänkä-lehdelle kaikkein tärkein. Ilman sinua lehden tekeminen olisi ollut turhaa. Tärkeitä olette olleet myös te, jotka olette tehneet mahdolliseksi Jänkä-lehden saamisen lukijoille asti. Lehti on tehty pääsääntöisesti palkattomalla työllä, mutta taitto, painatus ja posti ovat siivunsa haukanneet. Jänkä-lehteä varten perustettu yhdistys Jänkä ry on saanut tuloja lehden vuosikerta- ja irtomyynnistä, avustuksista ja lahjoituksista. Kiitos Taike, Sodankylän kunta ja monet mainostilaa ostaneet yritykset! Alun taloutta helpottivat myös Lapin kulttuuripalkinto vuonna 2011 ja opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämä kulttuurilehtien laatupalkinto vuonna 2012.

Tunnen suunnatonta haikeutta kirjoittaessani viimeistä pääkirjoitusta Jänkä-lehteen. Olen ollut vakuuttunut välttämättömyydestä tuoda esille lappilaista taide- ja kulttuurielämää sekä lappilaista elämäntapaa niille pyhitetyn lehden sivuilla. Ja olen edelleen. Ja nimenomaan paperilehden tänä digitaalisena aikakautena, lehden, jonka voit ottaa käteesi, selailla, säästää ja lukea vielä uudestaan. Olemme kiinnittäneet erityisesti huomiota lehden ulkoasuun, niin ettei se loukkaa silmää esineenäkään.

Haikeutta Jänkä-lehden lakkauttamisesta tunnen myös siksi, että se on ollut iso osa henkilökohtaista elämääni. Perhe, suku ja ystävät, lehden toimittajat ovat tehneet työtä Jänkä-lehden, siis lappilaisen kulttuurin puolesta työtuntejaan laskematta. En osaa arvioida Jänkä-lehden merkitystä Lapin kulttuurista tiedottamiselle. Olemme tehneet sen, mitä olemme pystyneet. Mieleni tekee verrata Jänkä-lehteä kirkasvetiseen puroon monien muiden samaan suuntaan pyrkivien purojen rinnalla.

Maailma on nyt toinen kuin 18 vuotta sitten, jolloin ensimmäinen Jänkä-lehti painettiin. Digitalisaatio kaikkine ilmiöineen on sekoittanut lehtimaailman suuntaa ennen näkemättömällä tavalla. Sen puristuksessa printtilehdet sopeuttavat toimintaansa parhaansa mukaan, muutos on ajan kiivas ruoska. Tämän päivän kaaos ja painajaiset eivät parikymmentä vuotta sitten käyneet edes unissa. Lapseni tosin muistavat muistuttaa minua, ikäihmistä, siitä miten paljon paremmin moni asia kuitenkin nykyään on. Totta sekin.

Lappilaisen kulttuurin ja elämäntavan esille tuominen ja puolustaminen tarvitsevat yhä tekijöitä. Uskon ihmisten väliseen kohtaamiseen, kasvokkain asettumisesta nousee toistemme todellinen ymmärrys. Uskon myös maantieteen merkitykseen. Helsinki on edelleen Suomen johtava kulttuurinen kaupunki, mutta sieltä on tänne Sodankylään lähes tuhat kilometriä. Olemme näkymättömissä, sieltä asti ei ehditä paneutua Lapin rikkaaseen monikulttuuriseen ympäristöön. Elämme kolmen valtakunnan naapurina, joiden rajoille ovat syntyneet voimissaan olevat omaleimaiset kulttuurit. Täällä ovat myös kolmen saamenkansan juuret ja heidän ponnistelunsa säilyttää oma kielensä ja identiteettinsä. Lapin kulttuurissa on edelleenkin kenelle tahansa loputtomiin tutkittavaa.

Paula Alajärvi