Mikä on muuttunut?

Kirjoitin vuonna 2019 Jänkään lappiinmuuttajan tuntoja otsikolla Pohjoisessa itseään ei pääse pakoon. Tuolloin kipuilin sitä, miten meidän Eskelisen tuomien olisi tarkoitus sopeutua Lappiin, kun kaikki tuntuivat viikonloppuisin katoavan eräkämpille, reissuun tai lasten harrastustoimintaa tukemaan. Noh, nykyään ”katoan” itsekin sujuvasti perjantai-iltapäivisin milloin minnekin, vaikka metsästäjää tai himomarjastajaa minusta ei taidakaan koskaan tulla.

Koronavuosien jälkeen Lappi on alkanut houkuttelemaan väkeä ympäri Suomen. Ihmiset kaipaavat tilaa, rauhaa ja luontoa, ja sitä täältä löytyy. Eikä jokainen tulija suinkaan ole erämies tai -nainen, vaan eniten paikalle tuntuvat pyrkivän lapsiperheet. Arjen logistiikkaongelmia on täällä vähemmän, tai ainakin ne ovat erilaisia kuin kehä kolmosen sisäpuolella. Sanoja luontosuhde ja lintukoto toistellaan. Mukanaan uudet tulijat tuovat oman tapansa olla ja elää, eikä kenestäkään leivota väkisin tupenpelaajaa. Myös täällä saa elää omannäköistään elämää.

Omahyväiset ”Odottakaapa kun kaamos alkaa” -toistelut eivät taida enää säikyttää ketään, sillä uudet tulijat tuntuvat viihtyvän. Ehkä onkin niin, että nykyisessä maailmanmenossa ajasta, kiireettömyydestä ja rauhasta on tullut harvinaista luksusta, Lapin eksotiikkaa.

Täällä siitä on aikaa ottaa selvä.

Reetta Tätilä