Stepa

Tekstejä aloin tekemään joskus kauan aikaa sitten. En muista miksi, varmaan
jonku hiphop-levyn tai artistin innoittamana. Omaksi huviksi tuli tehtyä ja
edelleen itselleni kirjoitan, sillä minähän sen parissa viihdyn. Aiheet pomppii
laidasta laitaan mutta yleensä aihe, mistä riittää asiaa ja mikä tuntuu hyvältä,
niin siitä tulee kirjoitettua. Oma elämä tuntuu parhaalta, joten siitä kirjoitan
paljon. Keikkailun makuun pääsin ensimmäisen kerran joskus lukioaikoina
Sodankylän nuorisotalo Veikkolaan. Jännitti pirusti ja vessassa juoksi sitäki
enemmän. Nyttemmin olen keikkaillut paljon enemmän ja homma on piirun verran
totisempaa. Keikoillani käy paljon nuoria mutta muutama yli nelikymppinenki on
tullut kättelemään ja kehumaan keikkaa. Vanhemman ihmisen kunnioitus tuntuu
mukavalta. Esiintyminen on ihan mukavaa jos se onnistuu, silloin pitää onnistua
ekalla yrittämällä. Toisin kuin biisejä tehdessä, kun rec-nappia voi painaa tuhansia
kertoja. En tiiä kumpi on mukavampaa, molemmissa on omat hyvät ja huonot puolet.
Hyvä seura on hyvä puoli. Oon kyllä päässy homminn hyvien tyyppien kans, jotka
tajuaa, ettei suomiräppäreillä ole varaa tai edes tarvetta elvistellä tai esittää
mitään, mitä ne ei olis. Rehellisyys on kaiken aa ja oo ja kaikki siitä välistä.
Levy on tuloillaan ja nauhoitukset käynnissä. Päivämääriä en lyö lukkoon, koska
se ilmestyy sitten, kun olen enemmän tyytyväinen siihen. Miksi julkaista huonoa
levyä? Vain siksikö koska paska musiikki näyttää myyvän hyvin ja pääsevän
radioiden soittolistoille? Mie en siihen lähe! Mieluummin teen oman kuuloista
musiikkia, kuin sellaista, joka on ärsyttävän epäaitoa ja josta saa rahaa.
Homman nimi on musiikki, ei raha.