Posts by: Hallinnoija

Kenenkäs tyttöjä se sie olet?

Pitkästä aikaa olen päässyt nauttimaan deittailun iloista. Itse asiassa niin pitkästä aikaa, että koko deittailumaailma on ehtinyt muuttua totaalisesti ja takaisin kärryille pääsy on ottanut oman aikansa. Nykyään kaikki toiminta tuntuu tapahtuvan Tinderissä, kun viimeksi sinkkuelämää elellessäni netissä tutustuminen oli noloa ja epäilyttävää. Uusien ihmisten kohtaaminen tapahtui miltei poikkeuksetta kapakissa eritasoisissa päihtymyksen tiloissa. Nyt riiaus tapahtuu selvästä päästä ja virtuaalisilla alustoilla. Teoriassa kuulostaa näppärältä. Tinderissä on kuitenkin omat etikettinsä, joihin perehtymiseen ei ole oppaita. Oman elegantin vivahteen tinderöintiin tuo Lappi. Kaupungissa Tinder nakataan päälle ja selataan potentiaalisia treffikumppaneita lähialueilta. Aloitetaan keskustelu ja tavataan. Jutellaan niitä näitä ja ehkä tavataan uudelleen….

Tulkaa pois vaan – me olemme jo täällä

Tarvittiinko maailmanlaajuinen tauti, että niin monella juolahti mieleen: muutanpa Lappiin? Alueelliset tiedotusvälineet ovat uutisoineet muuttoliikkeestä maltillisesti. Kuntien viranhaltijat laskevat yksitellen kuntiin muuttaneiden lukumääriä. Varsinaisesta ryntäyksestä ei vielä kannata puhua, enkä ole kuullut, että kunnat olisivat ryhtyneet isoihin investointeihin muuttoaallon odotuksessa. Katellaan sitten, kun on saatu tyhjillään oleviin taloihin asukkaat. Jos verokertymää alkaa syntyä, on mahdollisuus myös investointeihin. Edellisen kerran, kun oli toiveita muuttotappion kääntämisestä Lapin kannalta positiiviseksi, markkinoitiin mahdollisuutta tehdä etätöitä kotoa käsin digitalisaation ansiosta. Muuttotappio ei kuitenkaan kääntynyt. Syitä oli varmasti sekä työnantajissa että työntekijöissä, kalustokin oli kehittymättömämpää – ja asia oli kerrassaan liian iso muutos. Sitä muutosta ei…

Pohjoisuus on perimmäinen osa meitä

Sanakirjan mukaan ilmansuuntana nimitys pohjoinen tulee siitä, että asumuksen pohja eli perimmäinen osa pyrittiin sijoittamaan kylmimpään suuntaan. Lönnrotin mukaan pohjoinen olisi edustanut ilmansuuntaa, jossa aurinko vajoaa ikään kuin maan pohjaan.  Minulle pohjoinen ei ole vain paikka tai ilmansuunta. Se ei ole Lappi tai tundra. Minulle pohjoinen on se mielenlaatu, jossa etäisyydet ovat suuria. Eivätkä vain fyysiset vaan myös pään sisäiset etäisyydet. Pohjoisessa on ollut tilaa kasvaa hieman kieroon ja itseensä käpertyen. Sellaiseksi suolla kasvavaksi käppyräksi, jonka ei oikein siellä pitäisi olla, mutta siihen se on vain kasvanut vinoon ja komeaksi. Pohjoisen mielenlaadun ihmiset eivät pystytä muureja tilan saamiseksi, vaan ovat…

Palkittu saamen kielten etäopetushanke

Suomessa saamelaisten kotiseutualueeseen kuuluvat Utsjoki, Enontekiö, Inari ja Sodankylän kunnan pohjoisosat, ja niillä alueilla saamenkielinen opetus on turvattu perusopetuslaissa. Suomessa puhutaan kolmea saamen kieltä: pohjoissaamea, inarinsaamea ja koltansaamea. Kaikki saamen kielet ovat uhanalaisia, mutta erityisesti inarinsaame ja koltansaame. Pohjoissaamea äidinkielenään puhuvia on Suomessa noin 2000 henkeä, yhteensä pohjoissaamen puhujia on noin 20 000, sillä sitä puhutaan myös Norjassa ja Ruotsissa. Inarinsaamea ja koltansaamea puhutaan vain Suomessa, inarinsaamea puhuu noin 400 ja koltansaamea noin 300 henkilöä. Suurin osa saamelaislapsista ja -nuorista asuu saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella, missä saamen opetusta on ollut tarjolla vain suurimmissa saamelaiskeskittymissä, kuten Rovaniemellä, Helsingissä ja Oulussa. Vuonna 2018 Utsjoen…

Seitsemän kesän pässeistä

”Onko meillä lampaita?” kysyin silmät loistaen, vaikka näinhän itsekin. ”Kesäpässejä”, äiti tokaisi järjen äänellä, joka ei ollut hänen omansa. Sittemmin homma lähti käsistä. Kissoja meillä oli ollut entuudestaan ja nyt tontilla asui viitisenkymmentä muutakin eläintä. Lampaita on siunaantunut ja liekö haikara tuonut väärän paketin, kun seassa oli yllättäen muutama vuohikin. Ankoille kaivettiin pieni lampi keskelle pihamaata ja kanalasta soi herätyskello joka aamu kello kolme. Yksi koirakin löysi meiltä eläkekotinsa ja vei sydämeni mennessään. Nykyisin hän nukkuu pienen, varta vasten hänelle istutetun vaahteran alla. Kun äiti tarjosi ensimmäistä kertaa lampaanlihaa, teimme siskoni kanssa sen sijaan itsellemme voikukkasalaatit. Ei mennyt paria päivää,…

Kirjoittaminen on osa luontaiselinkeinoa

Deadline on kustannusalan termi, joka konkretisoitui kohdallani syksyllä 2018. Minulla diagnosoitiin harvinainen lihasrappeumatauti, ALS. Samaan aikaan Karisto julkaisi esikoisteokseni, novellikokoelman Pyhävaara. Tunteet olivat ristiriitaiset; tauti on etenevä ja johtaa lopulta kuolemaan, toisaalta olin liittynyt proosakirjallisuuden ajattomaan virtaan.Karisto on julkaissut novellejani vuosittaisessa Erämaailma-antologiassaan vuodesta 2015. Ensimmäinen tarina Karhu kertoo kolttamiehestä nimeltä Matti Gerasimoff, joka lohenpyynnin aloituksessa Näätämöjoella muuttuu karhuksi.Vanhempi kirjailijakonna Inarijärven Kenkäniemestä Seppo Saraspää ehdotti, että lähettäisin jutun kustantajalle. Hän toimi näin kätilönä kirjailijan uralleni. Tarinassa Matti tekaisee jopa pennut naaraskarhulle. Loput saatte lukea itse.Kirjoitan fiktiivistä proosaa, olen siis perinteinen sadunkertoja. Tarinani perustuvat kuitenkin aina todellisiin tapahtumiin pohjoisessa. Tämä elämänpiiri on…

Miten minusta tuli suokansaa

Olen saanut vapauden rakastua hillasuohon ihan omasta aloitteestani. Muut marjastamisen eri alalajit on pakkosyötetty minulle vauvasta lähtien, koska kuulemma “mustikan poiminta on mukavaa toimintaa, saa ajatella useita asioita kerrankin kunnolla”. Kotiväki ei koskaan vienyt suolle väkisin. Vasta orastava teini-ikä pakahduttavan vapauden- ja seikkailunkaipuun myötä pakotti minut sinne. Ensimmäinen kertani hillajängällä osui sielussani johonkin tarpeelliseen kohtaan, ja siitä lähtien suo on ollut koti ja turvapaikka. Hillastus oli kuulostanut vanhojen huruakkojen touhulta. Minkä vuoksi kukaan vapaaehtoisesti lähtee sääskensyötiksi nihkeäkulkuiseen maastoon etsimään marjoja, joita legendojen mukaan vain harvat ja valitut ylipäätään löysivät? Onneksi nuoren mieli on arvaamaton, ja jossain mieleni melankolian perukoilla tunsin…

Koko (vero)rahan edestä

Ei sitä näköjään 30 vuodenkaan patikointiharrastuksen perusteella ymmärrä ottaa huomioon olosuhteiden vaatimuksia. Sus siunakkoon Aslakin! Sillä kertaa – eli mennä toissa kesänä – oli juhannuksen jälkeen sikakuuma. Tuolla Ivalojokivarressa, Kutturan kylässä. Jälkeenpäin kertoivat elohopean huidelleen 27 plusasteen tietämissä. Mutta kun suunniteltu oli, ja sehän on kamalan tärkeää niissä hommissa, niin nostettiin rinkat selkään. Janojuomaa kulki mukana pari litraa puteleissaan. Semmoisen viikon mittaisen reissun reitti noudattelisi juoksevia vesiä niin, että jos neste loppuisi, olisi helppo kurvata koukkaamaan lisää. Oli se pirun kuuma lähtö. Ja paarman pahalaiset ne piruja vasta olivatkin. Ei muistu mieleen vastaavaa ilmiötä vuosien varrelta. Ne pörräsivät kimpussa kuin…

Lapin Luonnon Lumo

Nykyään mediassa törmää monesti ihannoivaan puheeseen paikasta nimeltään Lappi. Medioissa puhutaan jopa Lappi-faneista, jotka haluavat tulla pohjoiseen tutustumaan luonnon lumoon. Kun kuuntelee ihmisten puhetta Lapista, he kertovat paikasta, joka on maaginen, yliluonnollinen ja primitiivinen. Monille Lappi edustaa mystisyyttä. Joskus voi olla vaikea ymmärtää, että tässä niin kutsutussa Lapin ihmemaassa asuu ihan ihka oikeita tavallisia ihmisiä, joiden kotiin tulee sähköt, juokseva vesi ja jopa internet-yhteys. Jos Lapin ihmemaahan muutetaan, siellä kaikki on satumaisen hyvin. Luonnon kauneus salpaa hengen ja hiljaisuus tukahduttaa kaikki paineet.  En tiedä, missä Lappi on. Saatan hämmentyä kuullessani, että minä asun Lapin ihmemaassa, jossa ihmisiä on vähän, elämä on rauhaisaa ja luonto on…

Orankiharjulla voi hengittää turvallisesti

Sodankylästä on matkaa Pellon Orangin kylään 212 kilometriä. Se ei ole lappilaisittain pitkä matka – välimatkat mitataan täällä pikemminkin sadoissa kuin kymmenissä kilometreissä. Silti en ole tullut käyneeksi Oranki Art -näyttelyssä ennen tätä kesää, vaikka näyttelystä on vuosittain tiedotettu aina, kun uudet teokset on tehty ja laitettu esille. On ollut kiinnostavia kuvia, ja mielessä on käynyt välähdys: tuolla pitäs käydä. Koronapandemian aikana riskiryhmäläisen kulttuurikäyntikohteet ovat vähissä, mutta Oranki Art on turvallinen käyntipaikka. Niinpä vihdoin ryhdyin tuumasta toimeen. Nyt kun aikomus vihdoin toteutui, huomasin taas kerran, että paikan päällä käynti ja teosten katsominen on aivan muuta kuin kuvien katsominen ruudulta tai…

3 of 14
1234567