Numerot

Jäämeren vuonosta syntynyt Pulmankijärvi sijaitsee Suomen ja Norjan rajalla Pohjois-Lapissa. Järven rannalla asui saamelaispoika Jávrri-Juhán Niillas eli Niilo Aikio kasvattivanhempiensa Juhani ja Elle-Maarit Aikion lapsena. Heidän kodissaan metsästys ja kalastus olivat tärkeimpiä toimeentulolähteitä, lisäsärvintä toivat muutamat kotieläimet. Metsän ja veden eläimet tulivat niin läheisesti tutuiksi, että äidin kanssa hillassa ollessaan Niilo olisi halunnut jäädä katsomaan, löysikö karhu kaikki keräämänsä hillat. Metsästäjä- ja kalastajasaamelainen elämäntapa tuli tutuksi pienestä pitäen. Áddjá, isoisä, siirsi tyttärenpojalleen porosaamelaisen perinteen taidot. Työtä piti tehdä, mutta kirjoista henkii huolehtivan ja rakastavan kodin ilmapiiri. Niilo Aikio siirtyi aikuistuttuaan vähitellen media-alalle. Hän teki juttuja saamelaislehtiin ja vuonna 1990 hänestä…

Savukoskella sijaitseva kotiseututalo Puistola on kunnanmies ja maanviljelijä Väinö Halosen vuonna 1947 perheelleen rakennuttama talo, jonka pihapiiristä löytyvät myös navetta ja sauna. Väinö oli kunnan esimies, sillä vielä siihen aikaan ei ollut kunnanjohtajia eikä kunnantoimistoja, vaan monet kunnan asiat hoidettiin Väinön kotoa käsin. Väinö Halonen kuoli vuonna 1972 ja hänen vaimonsa Hilda o.s. Hihnavaara kuoli jo 1950-luvulla. Heillä oli viisi lasta. Puistola oli vuodesta 1972 tyhjillään aina 1990-luvulle saakka. Ympäri Suomea on kerrottu monista erilaisista kummituksista, jotka ovat palanneet pitämään huolta kodeistaan ja työpaikoistaan. Tamminiemen museossa liikkuu entinen presidentinrouva Sylvi Kekkonen, joka pitää huolen, ettei hänen tavaroihinsa kosketa. Myös Puistolasta…

Sompio-seura 50 vuotta Kuoppaisen automatkan jälkeen metsä lopulta väistyy ja maiseman valtaavat juuri niitetty kumpu, Lokan altaan ulappa ja Nattastunturit. Kuuma loppukesän aurinko polttelee Keskitalon pihapiirissä, jonne ihmisiä valuu paikalle tasaisena virtana. Sompio-seuran puheenjohtaja Asta Valkonen tervehtii jokaista ja opastaa katsomaan vuosien varrelta kerättyjä valokuvia ja lehtileikkeitä. Olen Muteniassa ensimmäistä kertaa elämässäni. Kotiseutuyhdistys Sompio-seura vietti 50-vuotisjuhlaansa Muteniassa elokuun alussa. Seura perustettiin vuonna 1970, mutta juhlintaa lykättiin vuodella koronapandemian takia. Jäseniä perheineen oli paikalla lähes 200, mikä on todella paljon syrjäiselle tapahtumalle. Sompio-seura kattaa Mutenian lisäksi muita alueen entisiä kyliä: Kurujärven, Rieston, Korvasen, Silmävaaran, Kuukkelinmaan ja vielä olemassa olevan Lokan. Nykyisin…

Ajoin Sodankylästä Posiolle syyskuisessa tihkusateessa Kemijärven kautta. Kuusamoon johtavalta tieltä käännyin Maaninkavaarantielle. Muistin posiolaisen juoksijan Kaarlo Maaningan, joka voitti kaksi mitalia – hopeaa (10 000 m) ja pronssia (5 000 m) – Moskovan olympialaisissa vuonna 1980. Maaninkavaarantietä ajaessa tuli näkyviin Posion maaston luonne – tie oli suora, mutta jatkuvaa nousua ja laskua. Tutkimusten mukaan jääkauden aikainen mannerjäätikkö on tällä alueella uurtanut maaperään luode-kaakko-suuntaisia kuruja ja laaksoja, jotka näkyvät myös vesistöjen suunnassa ja muodossa. Maasto oli ilmeisesti Kaarlo Maaningan juoksuharjoitteluun riittävän haastavaa. Olen edellisen kerran käynyt Posiolla yli kymmenen vuotta sitten, silloin teatterifestivaaleilla. Mietin ajaessani, mitä asioita Posiosta nousee mieleen. Pentikin juuri 50…

Tarvittiinko maailmanlaajuinen tauti, että niin monella juolahti mieleen: muutanpa Lappiin? Alueelliset tiedotusvälineet ovat uutisoineet muuttoliikkeestä maltillisesti. Kuntien viranhaltijat laskevat yksitellen kuntiin muuttaneiden lukumääriä. Varsinaisesta ryntäyksestä ei vielä kannata puhua, enkä ole kuullut, että kunnat olisivat ryhtyneet isoihin investointeihin muuttoaallon odotuksessa. Katellaan sitten, kun on saatu tyhjillään oleviin taloihin asukkaat. Jos verokertymää alkaa syntyä, on mahdollisuus myös investointeihin. Edellisen kerran, kun oli toiveita muuttotappion kääntämisestä Lapin kannalta positiiviseksi, markkinoitiin mahdollisuutta tehdä etätöitä kotoa käsin digitalisaation ansiosta. Muuttotappio ei kuitenkaan kääntynyt. Syitä oli varmasti sekä työnantajissa että työntekijöissä, kalustokin oli kehittymättömämpää – ja asia oli kerrassaan liian iso muutos. Sitä muutosta ei…

Sanakirjan mukaan ilmansuuntana nimitys pohjoinen tulee siitä, että asumuksen pohja eli perimmäinen osa pyrittiin sijoittamaan kylmimpään suuntaan. Lönnrotin mukaan pohjoinen olisi edustanut ilmansuuntaa, jossa aurinko vajoaa ikään kuin maan pohjaan.  Minulle pohjoinen ei ole vain paikka tai ilmansuunta. Se ei ole Lappi tai tundra. Minulle pohjoinen on se mielenlaatu, jossa etäisyydet ovat suuria. Eivätkä vain fyysiset vaan myös pään sisäiset etäisyydet. Pohjoisessa on ollut tilaa kasvaa hieman kieroon ja itseensä käpertyen. Sellaiseksi suolla kasvavaksi käppyräksi, jonka ei oikein siellä pitäisi olla, mutta siihen se on vain kasvanut vinoon ja komeaksi. Pohjoisen mielenlaadun ihmiset eivät pystytä muureja tilan saamiseksi, vaan ovat…

Suomessa saamelaisten kotiseutualueeseen kuuluvat Utsjoki, Enontekiö, Inari ja Sodankylän kunnan pohjoisosat, ja niillä alueilla saamenkielinen opetus on turvattu perusopetuslaissa. Suomessa puhutaan kolmea saamen kieltä: pohjoissaamea, inarinsaamea ja koltansaamea. Kaikki saamen kielet ovat uhanalaisia, mutta erityisesti inarinsaame ja koltansaame. Pohjoissaamea äidinkielenään puhuvia on Suomessa noin 2000 henkeä, yhteensä pohjoissaamen puhujia on noin 20 000, sillä sitä puhutaan myös Norjassa ja Ruotsissa. Inarinsaamea ja koltansaamea puhutaan vain Suomessa, inarinsaamea puhuu noin 400 ja koltansaamea noin 300 henkilöä. Suurin osa saamelaislapsista ja -nuorista asuu saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella, missä saamen opetusta on ollut tarjolla vain suurimmissa saamelaiskeskittymissä, kuten Rovaniemellä, Helsingissä ja Oulussa. Vuonna 2018 Utsjoen…