Numerot

Seitsemän kesän pässeistä

”Onko meillä lampaita?” kysyin silmät loistaen, vaikka näinhän itsekin. ”Kesäpässejä”, äiti tokaisi järjen äänellä, joka ei ollut hänen omansa. Sittemmin homma lähti käsistä. Kissoja meillä oli ollut entuudestaan ja nyt tontilla asui viitisenkymmentä muutakin eläintä. Lampaita on siunaantunut ja liekö haikara tuonut väärän paketin, kun seassa oli yllättäen muutama vuohikin. Ankoille kaivettiin pieni lampi keskelle pihamaata ja kanalasta soi herätyskello joka aamu kello kolme. Yksi koirakin löysi meiltä eläkekotinsa ja vei sydämeni mennessään. Nykyisin hän nukkuu pienen, varta vasten hänelle istutetun vaahteran alla. Kun äiti tarjosi ensimmäistä kertaa lampaanlihaa, teimme siskoni kanssa sen sijaan itsellemme voikukkasalaatit. Ei mennyt paria päivää,…

Kirjoittaminen on osa luontaiselinkeinoa

Deadline on kustannusalan termi, joka konkretisoitui kohdallani syksyllä 2018. Minulla diagnosoitiin harvinainen lihasrappeumatauti, ALS. Samaan aikaan Karisto julkaisi esikoisteokseni, novellikokoelman Pyhävaara. Tunteet olivat ristiriitaiset; tauti on etenevä ja johtaa lopulta kuolemaan, toisaalta olin liittynyt proosakirjallisuuden ajattomaan virtaan.Karisto on julkaissut novellejani vuosittaisessa Erämaailma-antologiassaan vuodesta 2015. Ensimmäinen tarina Karhu kertoo kolttamiehestä nimeltä Matti Gerasimoff, joka lohenpyynnin aloituksessa Näätämöjoella muuttuu karhuksi.Vanhempi kirjailijakonna Inarijärven Kenkäniemestä Seppo Saraspää ehdotti, että lähettäisin jutun kustantajalle. Hän toimi näin kätilönä kirjailijan uralleni. Tarinassa Matti tekaisee jopa pennut naaraskarhulle. Loput saatte lukea itse.Kirjoitan fiktiivistä proosaa, olen siis perinteinen sadunkertoja. Tarinani perustuvat kuitenkin aina todellisiin tapahtumiin pohjoisessa. Tämä elämänpiiri on…

Miten minusta tuli suokansaa

Olen saanut vapauden rakastua hillasuohon ihan omasta aloitteestani. Muut marjastamisen eri alalajit on pakkosyötetty minulle vauvasta lähtien, koska kuulemma “mustikan poiminta on mukavaa toimintaa, saa ajatella useita asioita kerrankin kunnolla”. Kotiväki ei koskaan vienyt suolle väkisin. Vasta orastava teini-ikä pakahduttavan vapauden- ja seikkailunkaipuun myötä pakotti minut sinne. Ensimmäinen kertani hillajängällä osui sielussani johonkin tarpeelliseen kohtaan, ja siitä lähtien suo on ollut koti ja turvapaikka. Hillastus oli kuulostanut vanhojen huruakkojen touhulta. Minkä vuoksi kukaan vapaaehtoisesti lähtee sääskensyötiksi nihkeäkulkuiseen maastoon etsimään marjoja, joita legendojen mukaan vain harvat ja valitut ylipäätään löysivät? Onneksi nuoren mieli on arvaamaton, ja jossain mieleni melankolian perukoilla tunsin…

Lapin Luonnon Lumo

Nykyään mediassa törmää monesti ihannoivaan puheeseen paikasta nimeltään Lappi. Medioissa puhutaan jopa Lappi-faneista, jotka haluavat tulla pohjoiseen tutustumaan luonnon lumoon. Kun kuuntelee ihmisten puhetta Lapista, he kertovat paikasta, joka on maaginen, yliluonnollinen ja primitiivinen. Monille Lappi edustaa mystisyyttä. Joskus voi olla vaikea ymmärtää, että tässä niin kutsutussa Lapin ihmemaassa asuu ihan ihka oikeita tavallisia ihmisiä, joiden kotiin tulee sähköt, juokseva vesi ja jopa internet-yhteys. Jos Lapin ihmemaahan muutetaan, siellä kaikki on satumaisen hyvin. Luonnon kauneus salpaa hengen ja hiljaisuus tukahduttaa kaikki paineet.  En tiedä, missä Lappi on. Saatan hämmentyä kuullessani, että minä asun Lapin ihmemaassa, jossa ihmisiä on vähän, elämä on rauhaisaa ja luonto on…

Taidetestaus tutkijoiden silmin

Tapasin tutkijat Nuori 2020 -päivillä Tampereella ja jalkoja lepuuttaessamme kuulin tutkijoilta lappilaisittain kiinnostavia havaintoja tutkimustuloksista. Millaisia onnistumisia hankkeessa saavutettiin? – Jokaiselle 8.-luokkalaiselle tarjotaan sama mahdollisuus asuinpaikasta riippumatta päästä kahteen taidekohteeseen: toiseen omassa maakunnassa, toiseen pääkaupunkiseudulla tai siellä asuville sen ulkopuolella. Tässä toki tutkimustulostemme perusteella kriittisesti suhtaudumme hankkeen tavoitteeseen voittaa kaikki osallistumisen esteet – onko mahdollisuus taiteen kokemiseen sama, jos perustarpeet kuten uni, lepo ja riittävä ravinto eivät täyty tasavertaisesti? Myös matkan pituus sekä pitkä päivä oman luokan kanssa on toisille oppilaille, mutta myös opettajille jopa kohtuuton rasite. – Itse taidekokemuksista ilmeni, että nuoret ovat päässeet kokemaan uudenlaista taidetta ja sellaisia…

Taidestestausmatka Särestöniemeen

Me ja muut Tähtikunnan koulun kahdeksasluokkalaiset luokanvalvojineen sekä kuvaamataidon opettaja kävimme 28.11.2019 taidetestausretkellä Särestöniemi-museossa. Tutustuimme oppaiden ohjauksella Reidar Särestöniemeen, hänen elämäänsä, taiteeseensa ja asuinpaikkaansa. Ennen reissuunlähtöä me katsoimme Yle Areenasta videoita Reidarista. Videoissa näkyi, kun Reidar maalasi, kertoi maalauksiensa taustoista ja inspiraatioista. Hän kertoi myös vähän lapsuudestaan, esimerkiksi siitä, kuinka melkeinpä hänen ainoat ystävänsä olivat hänen perheensä koira ja muut eläimet. Se sai Reidarin vaikuttamaan raukalta: hän on saattanut olla hiljainen muiden ihmisten seurassa. Kuvaamataidon tunneilla kokeilimme yhtä Reidarin maalaustekniikoista eli maalasimme ainoastaan maalausveistä käyttäen. Maalasimme Reidarin tapaan eläimen tai maiseman, joka kuvaa meitä tai jotain meihin liittyvää. Me itse…

Päivä nuoren miehen elämää Tanhuassa 50 vuotta sitten

Filmi- ja iskelmätähtien sekä bändien fanittaminen oli kova juttu. Tilattiin lehtiä ja kerättiin kiiltokuvia idoleista. Monet fanittivat Beatlesia ja Rollareita, koska ulkomainen musiikki oli muotia. Hieman vanhemmat pojat fanittivat Marilyn Monroeta, Brigitte Bardot’ta ja muita kiiltokuvien tähtiä. Eräs jopa itki Marilynin poismenoa elokuussa 62. Itkin myötätunnosta. Vinttikamarit tapetoitiin nuortenlehtien lakanan- kokoisilla kuvilla idoleista. Paristokäyttöisillä levysoittimilla ja radioilla saatiin idolit lähelle. Talon töitä oli tehtävä ja vapaa-aika oli tiukalla, mutta sovittelulla ja joskus kotitöitä urakoimalla pääsi yhteisiin rientoihin. Tärkeimmät olivat kesäisin lentopallo ja elokuvat. Tansseissa käytiin lähikunnissa ja kauempanakin, etenkin hyviä esiintyjiä ja bändejä katsomassa ja kuulemassa. Fanitin Katri Helenaa salaa…

Jänkä-lehti teini-iässä

Lappilaisen kulttuurilehti Jängän ensimmäinen numero ilmestyi syksyllä 2005. Lehden perustamisen pontimena oli närkästys siitä, että Lapissa tehty taide ja kulttuuri eivät näy valtakunnan mittakaavassa, ellei tapahdu jotakin aivan poikkeuksellista. Suomi on edelleen kahtia jakautunut, taloudellisesti, yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti – monessa mielessä enemmän kuin viisitoista vuotta sitten. Isot keskukset, Etelä-Suomi ja pääkaupunkiseutu imaisevat nuoret ja työikäisen väestön. Ensin lähdetään opiskelemaan ja työpaikka tarjoutuu sitten jo tutuksi tulleelta seudulta. Ikääntyneet ihmiset jäävät maakuntaan, elleivät muuta lastensa perässä palvelujen pariin. En tiedä, onko näköharhaa, mutta vaikuttaa siltä, että maailma on muuttunut viidessätoista vuodessa kiivaammin kuin koskaan. Ihmisten ajattelua muokkaa digitaalinen viestintä taukoamatta, eikä…

Porukalla Meltosjärvelle

Meltosjärven kylä on napapiirillä Ylitornion kunnassa. Siis ei sillä Napapiirillä, josta on muodostunut matkailuväen pysäkki Rovaniemellä. Kylän keskusta sijaitsee kahden kauniin järven välisellä harjanteella. Kylässä järjestetään kesäisin tapahtuma, joka kerää kirjallisuuden ystäviä yhteen Annikki Kariniemi -kirjallisuusseuran voimin. Annikki Kariniemi (1913 – 1984) oli ensimmäinen Lapissa syntynyt suomenkielinen naiskirjailija, kertoo kaunokirjallisuuden verkkopalvelu Kirjasampo. Puolet elämästään hän toimi kansakoulun opettajana, mutta kun hän rupesi kirjailijaksi, teoksia syntyi yli 30. Teosten aiheet liikkuivat Lapin luonnosta, myyteistä ja historiasta omaeläkerrallisiin motiiveihin. Hän avasi naiskirjailijoille uuden genren, eräkirjallisuuden. Värikäs, rohkea ja ympäristön mielipiteistä piittaamaton kirjailija eli elämäänsä niin kuin hyväksi näki. Materiaalia teoksiin antoi muun…

Lentokaloja Raanujärvelä!

Se se kampraati porisi viimi keyäänä mökilä ko olthiin, että hään son nähny lentokaloja niinki pohjosessa ko Raanujärvelä! Mie se siihen, että kunkhaan se niin, että miien vain ole havanu, vaikka kohta jo kakskymmentä vuotta täythöön olen senki järven rannoila klonunu. *** No se alko väärti porisehmaan, että ko se hään lähti käyhmään iltamyöhäsellä verkoila tuola Konttalahessa, se käviki melkonen tuuri! Katto, soli jo pikkusen myöhäsempi ilta, tietekki ko se töitten jälkhiin lähti verkoile. Moottorikelkala vielä oistotti, soma keliki sattu. Ollu paljon pakkastakhaan ja päivänvaloaki riitti. No niin se sitte hään lappasi verkot jääle ja plokkasi kalat poies. Riethaan hyä…

4 of 14
12345678