Numerot

Inari on maailman mukavin kalastuspaikka. Siellä ihmisen sielu lepää. On aivan hiljaista. Vain nousevan auringon lämpö kihelmöi kasvoja. Vuono on aivan peilityyni. Harjukset hyppivät vedenpintaan maiskuttamaan ihanan rapeita ötököitä. Ne jättävät käynnistään todisteeksi himmeän ympyrän veden pintaan. Ja kun katson taakse, kaikki seitsemän punaista tuttua mökkiä ovat takanani. Voin jo melkein haistaa tätini Raijan tekemän aamukaakaon, jota juon joka aamu Inarilla. Kaikki on hyvin. Ei tarvitse ajatella koulua eikä tehdä mitään muuta työtä kuin väsyttää taimenta, josta savustettuna osa joutuu minun leipäni päälle. Taimen, siinä vasta hyvä syy uistattaa. Harjoittelua virvelillä Vuonna 2008 oli ensimmäinen kerta, kun kalastin virvelillä. Harjoittelin…

Muistan vieläkin, miltä tuntui saapua ensimmäisen kerran Lokkaan. Sodankylästä lähdettäessä tie muuttui Kelujärven jälkeen kapeaksi, mutkaiseksi ja mäkiseksi. Tuntui, ettei koskaan tiennyt, mitä mutkan takaa eteen ilmestyisi. Tanhuan kylän jälkeen käännyttiin vasemmalle ja tie leveni. Matka tuntui pitkältä: ihmettelin, oliko tien päässä todellakin asutusta, enkä osannut kuvitella mitä Lokasta löytäisin. Lopulta tien varrella alkoi näkyä tuntureita aapojen takana, muutamia mökkejä, muutamia tienristeyksiä ja muutamia taloja. Niiden jälkeen tuli tienviitta, ”Lokka 2 km”. Käännyttiin kohti Lokan kylää ja ajettaessa patotietä pitkin oikealla puolellani Lokan järvi kimalteli suurena ja rauhallisena Nattaset pohjoisina vartijoinaan. Sydämeni sykähti ja tuntui, että olin tullut kotiin. Lokasta…

Naisen ammattinimike on noita. Hän hämmästelee toimittajan kysymystä siitä, voivatko kissat lukea ihmisten ajatuksia. Totta kai voivat, sehän on vanhaa perimätietoa. Toimittaja ei tyydy tähän, vaan hakee tukea tieteestä – tarkemmin aivotutkijalta. Näin minä kuulen alfa-aalloista ensimmäistä kertaa, salaliittoteorioihin erikoistuneelta miesten tv-kanavalta. Tiedonlähteenäni toimiva dokumentti kertoo, että alfa-aallot ovat sellainen tila, jossa ihminen on kyllä valveilla mutta ei ajattele mitään. Kissat viettävät suurimman osan vähäisestä valveillaoloajastaan tässä tilassa. Kontakti ihmisen mieleen muodostuu, kun ihminen on sananmukaisesti kissojen kanssa samalla aallonpituudella eli alfa-aalloilla. Aivoissamme kipunoi sähkö neljällä eri aallonpituudella. Delta-aalloilla aivomme ovat unen syvimmissä vaiheissa. Kevyen unen ja uneliaan tilan aallot…

Katson ulos ikkunasta, näen pihalla kauniin, paksurunkoisen ja lyhyen männyn. Se seisoo uljaana ja vankasti pitkien juuriensa avulla paikallaan kestäen tuulet ja kovimmatkin myrskyt. Tämä mänty voi olla jopa 500 vuotta vanha. Mänty on nähnyt monta aikaa ja pitkän siivun minunkin sukuni historiaa. Sen elämä on alkanut 1500-luvulla pienenä männyntaimena, jolloin minun esivanhempani elivät siidoissa ja pärjäsivät luonnossa ja sen ehdoilla. Puuvanhus on myös nähnyt muutoksen, jolloin suomalaiset uudisasukkaat valtasivat esivanhempieni maat ja he joutuivat kovan suomalaistamisen paineen alle. Mänty on seisonut jykevänä kautta aikain ja nähnyt myös sen, kuinka sukuni saamelaisuus pirstaloitui ja saamen kieli vaihtui suomen kieleksi. Tämä…

Metsäsaamelaisen kulttuurin kartoitusta Lapin yliopistossa tarkastettiin 13.6.2012 inarilaisen Erika Sarivaaran väitöskirja, joka tutkii statuksettomia saamelaisia. Kysyn Erikalta, mitä tarkoittaa statukseton saamelainen. Statukseton saamelainen -käsite on muodostettu kansainvälisen termistön mukaan. Pohjois-Amerikassa intiaania, joka ei täytä laissa asetettuja kriteerejä intiaanistatukseen, on nimitetty sanalla Non-Status Indian. Tämän ajattelutavan pohjalta olen ottanut tutkimuksessani käyttöön uuden termin statukseton saamelainen. Tutkimuksessani määrittelin sen henkilöksi, joka polveutuu saamelaisesta suvusta, mutta joka ei kuulu saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Uuden käsitteen luominen oli välttämätöntä, koska aiempi käsitteistö, joka kuvasi tätä saamenkansan osaa, oli kirjava. Heitä on kutsuttu sekaverisiksi, uuslappalaisiksi, hybrideiksi, väliväestöksi, väli-ihmisiksi ja marginaalissa tai harmaalla vyöhykkeellä eläviksi. Julkisessa keskustelussa väliväestö…

Olohuoneeni pöydällä käveli ilmiselvä kuningatar, kookas ja kapeavyötäröinen. Hieman hän tuntui oudoksuvan ympäristöään, näytti kaipaavan alamaisiaan. Nostin varovasti arvon rouvan sanomalehdelle ja vein ulos jatkamaan etsintäänsä. Unohdin hänet välittömästi. Kuningatar ei unohtanut minua. Hän ilmeisesti oli halukas jatkamaan tuttavuuttamme, sillä muutaman viikon kuluttua koin melkoisen yllätyksen. Tarvitsin harvoin käyttämiäni hopealusikoita, joita säilytän keittiön ulkoseinään rajoittuvassa komerossa. Komeroa käytin useita kertoja päivittäin, mutta ylähyllylle en katsettani nostanut. Olin kuulevinani jatkuvasti pehmeää hyrinää, mutta ajattelin äänen kantautuvan avoimesta ikkunasta pihaltani. Kurkottaessani ottamaan lusikkarasiaa vilkaisin ylös ja hämmästyksekseni huomasin oven yläkamanasta riippuvan noin lapsen nyrkin kokoisen ampiaispesän, suuaukko huoneeseen. Vetäisin käteni äkkiä alas…

Ne eivät ole minun. Jos meidän välillämme voidaan mistään omistussuhteista ylipäätään puhua, minä olen niiden. Minä olen niiden oma ihminen. Me jaamme arkemme kuten perhe jakaa, hyvinä ja huonoina päivinä. Minä en tee juurikaan elämääni liittyviä ratkaisuja ajattelematta, kuinka se niihin vaikuttaa. Kuukausibudjetti on laadittava niiden ehdoilla ja iltamenot ja matkat harkittava tarkkaan. En ole yhdeksään vuoteen ollut se yltiöitsenäinen, menevä sinkku, joksi minua edelleen jotkut luulevat. Minä olen niiden. Baariin tai muuhun viinanjuontiin eivät tässä talossa ihminen tai sen kaverit ratkea ilman lupaa. Työnteko kotioloissa on pitänyt lopettaa. Lukea saan tai katsella sopivalla äänimaailmalla varustettuja ohjelmia internetistä, jos pysyttelen…

Mies oli suojautunut perusteellisesti: kelkkahaalari, saappaat, silmikkokypärä ja paksut hansikkaat. Hänen käsissään sojotti monen metrin pituinen riuku, jonka toisessa päässä paloi tuohikäppyröihin sytytetty tuli. Ampiaiset olivat rakentaneet tukikohtansa aivan lasten leikkipaikan läheisyyteen. Pienin oli jo kerran joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Pesän vaiheilla alkoi kiivas kuhina ja pörräys, kun mies sohi pesää rikki. Osa eläimistä sinkosi karkuun, mutta ihmeen sitkeästi ne puolustivat kotiaan. Maahan tippui kärventyneitä ja palavia eläimiä tulisina soihtuina. Tuho näytti totaaliselta. World Trade Center. Seuraavana päivänä kävin tarkistamassa taistelutantereen. Ison pesän pohjat olivat vielä osin kasassa. Irrotin ne alustastaan petkeleellä. Sisällä oli jäljellä ampiaisten toukkia kennoissaan. Ruohikon sekaan oli…

Pikkutyttönä Johanna Sinisalo sai siskojensa kanssa kissanpennun. Hän suree vieläkin sitä, että he olivat liian nuoria ymmärtämään lemmikkieläimiin liittyvää vastuuta. Tiedustelen, kuuluuko kirjailijan arkeen eläimiä nykyään. Kesäisin muurahaisia ja lehtokotiloita, joiden kanssa minulla on tulisia reviiririitoja. Läpi vuoden linnut pyrähtelevät pihan puissa ja pitävät konserttejaan. Lemmikkejä minulla ei ole. Useissa Johanna Sinisalon teoksissa eläimillä on tärkeä osa. Oletko kokenut erityisiä yhteisymmärryksen tai yhteenkuuluvuuden hetkiä luontokappaleiden kanssa? On aina yhtä uljas hetki havaita luonnossa elävä suuri nisäkäs. Erityisesti mieleeni on jäänyt vaellusretkellä tapahtunut kohtaaminen vuorikaurisperheen kanssa Italian Alpeilla – rauhoitetut eläimet olivat oppineet, että ihminen ei ole niille uhka, ja ne…

Viitisen vuotta sitten lausuin ääneen, että asuisin vielä syrjäisellä paikkakunnalla napapiirin yläpuolella, tekisin itseni näköistä luovaa käsityötä ja kotini saisi olla vaikka maakuopassa, jos oikea kaveri sellaisen pesän tarjoaa. Toiveet tuppaavat toteutumaan, sanotaan… Pohjoinen ulottuvuus ja Down Under Luovuin 12 vuoden työrupeaman jälkeen graafisen suunnittelijan työstäni mainosalalla ja heittäydyin jälleen opiskelijaksi. Taantuman tuoma epävarmuus antoi hyvän lähtöpotkun. Olin jokseenkin kyllästynyt puristamaan luovia ideoita printtimainoksiin, jotka päätyivät ajan mittaan roskakoriin tai trendien taivaaseen. Hopeasepän työ tuntui sellaiselta, että ikivanhalla tekniikalla pärjää ilman jatkuvia ohjelmapäivityksiä ja jäljelle jäisi vielä jotain aikaa kestävää. Vaihtoehtoja opiskelupaikoiksi oli muutamia, mutta Inarista löytyi ammatillinen peruskoulutus, joka…